KOLME MUSKETTISOTURIA (The three musketeers) * ½
2011 (Saksa, Ranska, Englanti, USA)
Ohjaus: Paul W.S. Anderson
Kolme muskettisoturia pohjautuu tottakai tuttuun Alexandre Dumasin tarinaan nuoresta wannabe-muskettisoturi D’Artagnanista (Logan Lerman) sekä kolmesta ihka oikeasta Ranskan puolustajasta, muskettisotureista nimeltään: Athos (Matthew Macfadyen), Porthos (Ray Stevenson) ja Aramis (Luke Evans). He kaikki yhdistävät voimansa ja taistelevat pahan Richelieun (Christoph Waltz) sekä ovelan Milady de Winterin (Milla Jovovich) juonia vastaan.
Kolme muskettisoturia on sekamelskaseikkailu pitäen sisällään ilmalaivoja, mission impossiblemaisia temppuja, hassuja hahmoja, synkistelyä sekä miekkojen kilistelyä.
Osin elokuva on puuduttavaa rymistelyä muuttuen välillä ”Musta Kyymaiseksi” brittikomediaksi ilman nokkeluuksia tai varsinaista komiikkaa. Elokuvan lienee tarkoitus olla myös hauska, mutta paikoin huumori tuntuu olevan tahatonta. Eikä se oikein istu elokuvan muuhun tunnelmaan.
Näyttelijäsuoritukset eivät vakuuta, vaan hahmot tuntuvat paperisilta. Poikkeuksena kuitenkin Orlando Bloomin näyttelemä Buckingham. Orlando Bloom suorastaan loistaa tässä hyvin epäbloommaisessa hahmossaan. Rockstaran elkein hän on ovela, hyvän ja pahan välimailla häilyvä pahis, joka ei kuitenkaan ole mikään liian ilmiselvä, stereotyyppinen arkkivihollinen. Ilman Orlando Bloomin loistavaa työtä tuskin olisin jaksanut katsoa tätä elokuvaa loppuun.
Elokuvan miekkailukohtauksetkaan eivät ole kovin vakuuttavia. Ne vaikuttavat vain lähinnä tanssikoreografioilta ilman voimaa tai oikean miekkailun tuntua. tällainen vaikutelma tuli eteenkin Logan Lermanin kohtauksista miekkailevana D’Artagnanina.
Kolme muskettisoturia on yliampuvaa, suureellista ja epäuskottavaa seikkailua. Se saattaa kyllä paikoin olla ihan viihdyttävääkin, jos sen epäuskottavuuden yrittää unohtaa. Katso, jos ei ole muutakaan tekemistä. Muuten on turha tuhlata siihen paria tuntia.
En ole elokuvaa nähnyt ja arvostelusta päätellen saa jäädä näkemättäkin. Toki jonkinlaisena Orlando Bloom fanina Orlandon rooli hieman kiinnostaisi. (LOTR:n Legolas on vaan niin hieno hahmo, että se on nostattanut vanavedessään koko näyttelijän minun mielessäni)
VastaaPoistaMiekkailu ja tappelukohtaukset ovat monen elokuvan ongelma juurikin, kuten sanoit, niiden tanssikoreografiamaisuuden takia. Äikkiä tulee mieleen ainoastaan yksi elokuva, jossa olisi edes jonkilaista uskottavuutta touhussa: Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja sen kohtaus, missä naiset ottavat yhteen jonkinlaisessa treenisalissa. Liikkeiden sähäkkyys ja nopeus vaikuttavat. Näyttää ihan siltä, kuin akoilla olisi jonkinlaista eripuraa.
Toisen mokoman luvun voisi kirjoittaa elokuvien takaa-ajokohtauksista ja ylipäänsä autolla kovaa ajamisesta, kun usein näyttää siltä, että harrastajamaantipyöräilijä ajaisi hurjan takaa-ajon ohi.