2.3.2014

Kyyninen journalisti ja hassu mummeli julmia nunnia vastustamassa

PHILOMENA * * * * 


2013 (Englanti, USA, Ranska)

Kieli: englanti

Ikäraja: 7  

Kesto: 98 min  

Ohjaus: Stephen Freas

Käsikirjoitus: Steve Coogan ja Jeff Pope Martin Sixsmithin kirjasta "The Lost child of Philomena Lee"

Elokuva on tosipohjainen tarina irlantilaisesta Philomena Leestä (Judi Dench), joka ryhtyy etsimään kadonnutta poikaansa. Philomenaa auttaa tehtävässään potkut saanut, ristiriitainen toimittaja Martin Sixsmith (Steve Coogan), joka aikoo kirjoittaa henkilötarinan Philomenasta poikaansa etsimässä. Elokuva perustuu Martin Sixsmithin kirjoittamaan kirjaan asiasta.

Philomena on nuorena synnyttänyt aviottoman lapsen katolisessa Irlannissa ja joutuu jäämään työskentelemään nunnaluostariin. Tapaamiset lapsen kanssa olivat lyhyitä ja pian lapsi riistettiin äidiltään. Philomena on yksin yrittänyt turhaan saada tietoja nunnilta, joten tarvitsee apua totuuden selvittämiseen.


Philomena on mukava paketti draamaa, huumoria ja hienoja näyttelijöitä. Judi Dench on tuttu monista älykkään vanhemman naisen rooleista esimerkiksi Bondeista M:nä ja Rakastunut Shakespeare elokuvassa Elisabet ensimmäisenä. Oli virkistävää nähdä hänet välillä tällaisessa melko hauraan, nöyrän ja hieman höppänän mummelin roolissa.

Philomena on ohjauksen puolesta myös hyvissä käsissä Stephen Frearsin ansiolistalla kun killuu iso liuta nokkelia ja vahvoja elokuvia monen vuosikymmenen takaa mm. High Fidelity, 2006 valmistunut kuvaus englannin kuningattaresta The Queen sekä Glen Closen, Michelle Pfeifferin ja John Malkovichin tähdittämä Valheet ja viettelijät.

Philomena onnistuu tavoittamaan monenlaisia tunteita ilosta kyyneleihin ja koska pohjalla on tosi tarina, pääsee loppu myös yllättämään. Tarina paljastaa myös vääryyksiä joita tavallisille ihmisille on tapahtunut irlannissa katolisen kirkon toimesta ja lyö lisää nauloja sen tehtyjen vääryyksien arkkuun. Toisaalta elokuva kuitenkin tuo esille hengellisyyden voiman kestettäessä vastoinkäymisiä.

Aluksi elokuva vaikuttaa tutulta brittikomedian ja draaman yhdistelmältä kuivakan nokkeline sutkautuksineen, mutta kun elokuva etenee, tarina syvenee ja saa pintaan ärsytystä ja vihaakin jopa päähenkilön kokeman epäoikeudenmukaisuuden ja julmuuden johdosta.

Mikään ennennäkemätön taideteos Philomena ei ole, mutta kaikinpuolin mukava, koskettava elokuva, jota voi lämpimästi suositella.

1.3.2014

Rodeopelle diilaa vitamiineja

DALLAS BUYERS CLUB * * * ½ 


2013 (USA) 

Kieli; englanti

Ikäraja: 16

Kesto: 117 min

Ohjaus:  Jean-Marc Vallée

Käsikirjoitus Graig Borten, Melisa Wallack

Dallas buyers club perustuu löyhästi oikeisiin tapahtumiin perus texasilaisesta Ron Woodroofista (Matthew McConaughey).Playboy Woodroofin elämään kuuluu vahvasti rodeo, villit naiset ja irtosuhteet sekä kokaiini ja viina. Ron voi kuitenkin huonosti ja pian paljastuu hänellä olevan HIV, joka tuolloin vuonna 1985 mielletään puhtaasti vain homojen taudiksi. Pian Ron alkaa selvittää parannusta tautiinsa ja onko hänellä enää elinaikaa ne lääkärin mainitsemat 30 päivää. Matkallaan Ronin ennakkoluuloja ja tottumuksia ravistellaan ja hän tutustuu mukavaan naislääkäri Eveen (Jennifer Garner) sekä transsukupuoliseen Rayaniin (Jared Leto), jonka kanssa lähtee pyörittämään businesta.

'

Dallas buyers club on mielenkiintoinen elokuva, se kertoo AIDS-epidemian alkuvaiheista, siihen liittyvistä ennakkoluuloista, ahneudesta, ihmiskohtaloista sekä sekoilusta. Elokuva alkaa raflaavasti kun halutaan antaa mahdollisimman inhorealistinen kuva päähenkilön elämäntyylistä viinan ja kokaiininhuuruissa sekä stringien ja testosteronin täyttämässä pienessä maailmassaan. Kun alun rajuista kuvista selviää, näyttää elokuva inhimillisempää ja lämpimämpää puolta.

Dallas buyers club on ehdottomasti hyvien roolisuoritusten elokuva. Matthew McConaughey laihdutti itsensä olemattomiin ja onnistui kuorimaan itsestään vakavasti otettavan draamanäyttelijän. Suoritus on realistinen ja pysähdyttävä. Kuitenkin monissa osissa McConaugheyn roolisuoritus jäi jopa vähän varjoon Jared Leton hypnoottiselle työskentelylle. Leton hahmo oli monilta osin hauras ja säälittävä, mutta monilta osin kovaksi keitetty. Leto onnistui omimaan suoritukseensa pieniä yksityiskohtia ja tuntui olevan sinut hahmonsa nahoissa. Jos ei tästä sivuosaoscaria räpsähdä niin ei sitten mistään. Jennifer Garner taas oli tyypillinen Jennifer Garner omine maneereineen, joten mitään kovin mahtavaa ja ennennäkemätöntä ei nähdä hänen osaltaan. 

Elokuvan rosoinen visuaalinen maailma tuntuu myös aidolta ja autentiselta.

Dallas buyers club on uhmakas ylistys elämänhalulle pitäen sisällään omintakeista huumoria, herkkää puolta ja kaunistelematonta, jopa iljettävää realismia. Elokuvaan oli myös kätketty hieman symboliikkaa, josta sai mukavasti rivien välien luettavaa ja lisäsyvyyttä hahmoihin mm. Ronin mieleen ilmestyvä, häntä symboloiva surullinen pelle.