GRAVITY * * * *
2013 (USA)
Kieli: englanti
Ikäraja: 12
Kesto: 91 min
Ohjaus: Alfonso Cuarón
Käsikirjoitus: Alfonso ja Jonás Cuarón
Tohtori Ryan Stone (Sandra Bullock) on lääketieteen insinööri, joka on henkilökohtaisista syistä ottanut pestin NASAlta insinöörin hommiin avaruussukkulalla. Sukkulalla on myös komennuksella konkariastronautti Matt Kowalsky (George Clooney), joka on jäämässä eläkkeelle tämän keikan jälkeen.
Kesken töitä Hubble-avaruusteleskoopilla Houston ilmoittaa lähestyvästä vaarasta, kun maata kiertävä satelliittiromu lähestyy. Avaruusromu aiheuttaakin ketjureaktion, tuhoten sekä Hubblen, että sukkulan. Stone sekä Kowalsky ovat sukkulan ainoat eloonjääneet, mutta lilluvat nyt vailla omaa sukkulaa äärettömässä avaruudessa. Alkaa eloonjäämiskamppailu.
Täytyy aluksi sanoa, etten pidä yhtään minkäänlaisista katastrofielokuvista tai henkiinjäämiskamppailukuvauksista. Menin elokuviin kuitenkin avoimin mielin, eikä minulla ollut suurempia ennakko-odotuksia. Scifin ystävänä oli tosin mielenkiintoista nähdä miten tarkasti avaruuden kuvaamiseen oli paneuduttu.
Gravityn alkutekstit tuntuivat realismissaan mielenkiintoiselta ja saivat odottamaan jotain ennennäkemätöntä. Alkukohtaus oli kuin pitkä ja kaunis hengenveto ennenkuin varsinainen toiminta alkoi. Elokuvan matkatessa eteenpäin alun tunne vahvistui, tällaista ei ole ennen nähty! Missään toisessa elokuvassa 3D tekniikan käyttö ei ole niin perusteltua kuin tässä. Lentäviä sateellitin kappaleita tuli väisteltyä ja myös kyyneleistä muodostuneet vesipallot olisi mielellään ottanut kiinni. 3D toi katsojan suoraan avaruuteen näkemään ja kokemaan kaiken avaruuspuvuista ja tyhjiössä lillumisesta pienimpienkin työkalujen ja muttereiden koskemiseen.
Elokuvan realismia tukee vielä itse tarinakin. Avaruusromun aiheuttama ketjureaktio on tunnettu teoria, mikä on visioitu jo 70-luvun loppupuolella ja tunnetaan nimellä Kesslerin syndrooma.
Gravityn ainoat näyttelijät ovat George Clooney ja Sandra Bullock, jos ei oteta lukuun ääninäyttelijöitä. Naispääosaan oli kaavailtu lukuisia näyttelijöitä Angelina Joliesta Marion Cotillardiin ja Scarlett Johanssoniin ja Clooneynkin roolin piti alunperin esittää Robert Downey Jr. Mutta hyvää jälkeä tällä castilla. Bullock tekee elämänsä parhaan roolin.
Elokuvasta saa halutessaan imettyä paljon psykologisia viitteitä traumojen kääntämisestä voitoksi ja pienistä eksistentialismin pohdinnoista. Elokuva on silti riisuttu kaikesta turhasta. Siinä ei ole sivujuonia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Tarina pyrkii vain eteenpäin eikä se katso taakse eikä sivuille. Jäin miettimään kestäisikö näin yksinkertainen juonikuvio ilman 3D tekniikkaa? Todennäköisesti ei, joten kannattaa kyllä käydä katsomassa ihan oikeassa elokuvateatterissa, ellei satu omistamaan pätevää 3D kotiteatterisysteemiä.
Mielenkiintoista tässä avaruuteen sijoittuvassa, jännittävässä scifi-elokuvassa on myös jälkireaktio, jonka elokuva onnistui laukaisemaan. Jäin pohtimaan syvempiä teemoja ja tuli tunne tarkastella monia asioita eri perspektiiveistä. Esimerkiksi yhdelle leffaseurueestani tuli vastustamaton tarve tarkastella kiviä. On erittäin merkittävää, että tällainen elokuva pystyy nostamaan sellaisia tunteita ja mietteitä pintaan.
