tag:blogger.com,1999:blog-86366053584138400722024-02-08T02:28:59.699+02:00FilmiviikateMinna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.comBlogger104125tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-14408268219942538202021-08-30T13:58:00.001+03:002021-08-30T13:58:36.574+03:00Uutta blogia vai vanhan lämmittelyä?<p>Tämän blogin kanssa olen viettänyt hiljaiseloa. On ollut pakko priorisoida elämää kun joulukussa 2013 meille muuttaneet kolme pientä mimmiä ovat vieneet kaiken aikani. Nyt mimmit alkavat olla jo niin isoja, että minun vapaa-aikani suuri määrä tuntuu ruhtinaalliselta.</p><p>Tämä blogi on ollut mielessäni jo pitkään, sillä rakastan elokuvia ja niiden analysointia. En tiedä päätyykö tänne enää kovin moni, kun uutta tekstiä ei ole tullut. Mutta silti te siellä, jotka tätä luette, ottakaa kantaa mieltäni askarruttavaan asiaan.</p><p>Eh, nimittäin...</p><p>Aloitanko uuden blogin, uudelta, puhtaalta pöydältä tyyliin "Minnan valinta" vai jatkanko tänne kirjoittelua? Mitä sä oot mieltä? Siis just sä siellä joka nyt tällä sekunnilla luet tätä. Kerro mulle kommenteissa tai yksityisviestillä tai miten haluatkaan itseäsi ilmaista. Pääasia, että ilmaiset.</p><p>Tämä vanha tyyli, vain suhteellisen uusiin leffoihin keskittyminen puuduttaa. Haluan koota top listoja, kaivella suoratoistopalvelujen parhaimmistoa, esitellä nuoremmille lukijoille vanhempia klassikoita ja kirjoitella rakkauskirjeitä niille elokuville, joita rakastan eniten. </p><p>Samalla vanha tähtiin keskittyvä arvostelu tuntuu tunkkaiselta, joten haluan uudistaa myös sitä.</p><p>Uutta tekstiä on siis luvassa, konsepti on vielä vaan hakusessa. </p>Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-28611791941070065212016-01-11T22:41:00.000+02:002016-01-11T22:41:22.600+02:00Lapsuuteni sankari, Peikkokuningas David Bowie <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://image.tmdb.org/t/p/original/sYCxP266Z6h9CkvmzeaHvccHFHb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://image.tmdb.org/t/p/original/sYCxP266Z6h9CkvmzeaHvccHFHb.jpg" width="283" /></a></div>
Haluan kunnioittaa juuri edesmenneen David Bowien muistoa kappaleella As The World falls down elokuvasta Labyrinth.<br />
<br />
Labyrinth oli yksi lapsuuteni suosikkielokuvia enkä ennen sitä edes tiennyt Bowien olevan muusikko. Muistan kuinka ihmettelin ala-asteikäisenä kuinka Bowie voi olla nelikymppinen "papparainen" kun on niin ihana peikkokuninkaana. Bowiehan teki soundtrackin elokuvaan myös. Jos ette ole kyseistä kasariklassikkoa nähneet, suosittelen lämpimästi.<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/mcSPTHa_rak" width="420"></iframe><br />
<br />
<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-25013782828211459762015-02-22T10:58:00.000+02:002015-02-22T10:58:40.790+02:00Oscar veikkaukset 2015<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/gF3nSVHVGFUj3jK27GcIYtl0SQO.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/gF3nSVHVGFUj3jK27GcIYtl0SQO.jpg" height="400" width="271" /></a></div>
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Paras Elokuva:</span></h3>
- American Sniper<br />
- Boyhood<br />
- Birdman<br />
- The Grand Budabest Hotel<br />
- The Imitation Game<br />
- Selma<br />
- The Theory of Everything <br />
- Whiplash<br />
<br />
<b>Veikkaukseni: Boyhood</b><br />
Toinen vahva ehdokas olisi myös Birdman, joka oli oma suosikkini näistä elokuvista. Sekä tietysti myös Whiplash, mutten usko, että sillä ainakaan olisi saumoja parhaan elokuvan oscariin. Mutta koska Boyhood teki elokuvahistoriaa kun sitä kuvattiin 12 vuoden ajan, luulen vahvasti, että Boyhood korjaa potin. Pienenä mustana hevosena saattaisi esiintyä Eastwoodin American Sniper, amerikkalaiset kun ovat kovin patrioottista kansaa ja voittihan sotakuvaus Hurt Lockerkin taannoin oscarin ohi Avatarin. Mielestäni myös Fincherin Gone Girl olisi ansainnut ainakin ehdokkuuden.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/f0HeQdnuFkboXWGBgqtwYUKgLZw.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/f0HeQdnuFkboXWGBgqtwYUKgLZw.jpg" height="179" width="320" /></a></div>
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Ohjaus:</span> </h3>
- Alejandro González Iñárritu (Birdman)<br />
- Richard Linklater (Boyhood)<br />
- Bennett Miller (Foxcatcher)<br />
- Wes Anderson (The Grand Budapest Hotel)<br />
- Morten Tydlum (The Imitation Game)<br />
<b><br /></b>
<b>Veikkaukseni: Boyhood </b><br />
Tämä on lähes varma. Vaikka parhaan elokuvan oscar sattuisikin menemään muualle, saa Linklater takuuvarmasti ohjauksen oscarin.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Miespääosa: <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/ApZaVAyNjNrbVhUuWFe36BK8SrS.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/ApZaVAyNjNrbVhUuWFe36BK8SrS.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
</span></h3>
- Steve Carell (Foxcatcher)<br />
- Bradley Cooper (American Sniper)<br />
- Benedict Cumberbatch (The Imitation Game)<br />
- Michael Keaton (Birdman)<br />
- Eddie Redmayne (The Theory of Everything)<br />
<b><br /></b>
<b>Veikkaukseni: Michael Keaton </b><br />
Tämäkin on lähes varmaa, tosin vaikka Keaton voitti Golden Globen Birdmanista sai sellaisen myös Eddie Redmayne. Elokuvat kun olivat sijoitettu eri sarjoihin... The Theory of Everything draamasta ja Birdman komiikka/musikaali osiosta. Joten vahva haastaja Keatonille olisi tuo Redmayne. Keaton kuitenkin on mielestäni eniten ansainnut oscarin.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Naispääosa: <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/lKWeEfIvgbqe3D84qc1hDmVBLuX.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/lKWeEfIvgbqe3D84qc1hDmVBLuX.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
</span></h3>
- Marion Cotillard (Two Days, One Night)<br />
- Felicity Jones (The Theory of Everything)<br />
- Julianne Moore (Still Alice)<br />
- Rosamund Pike (Gone Girl)<br />
- Reese Witherspoon (Wild)<br />
<br />
<b>Veikkaukseni: Julianne Moore </b><br />
On kaksi varmaa asiaa kun on kyseessä Hollywood ja oscarit: Jos esität 1)homoseksuaalia tai 2)sairasta on Oscar-pysti 95 % varmuudella sinun. En ole nähnyt Still Alice elokuvaa, mutta tiedän että Moore esittää siinä alzheimer-potilasta ja Moore olisi ansainnut oscarinsa jo monista muistakin rooleista aiemmin, joten uskon tämän menevän hänelle. Toinen vahva ehdokas voisi olla Rosamund Pike Gone Girlistä. Suoritus oli niin huikea.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Miessivuosa: <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/q4IVEpHhGNyrmGc2m2RW2Nw5Ntd.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/q4IVEpHhGNyrmGc2m2RW2Nw5Ntd.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
</span></h3>
- Robert Duvall (The Judge)<br />
- Ethan Hawke (Boyhood)<br />
- Edward Norton (Birdman)<br />
- Mark Ruffalo (Foxcatcher)<br />
- J.K. Simmons (Whiplash)<br />
<br />
<b>Veikkaukseni: J.K. Simmons</b><br />
Tänä vuonna miessivuosan oscarista kilpailee todella kova joukko ja vielä paljon omia suosikkejani. Huvitti myös se fakta, että tässä osiossa Hulkit ovat kilpasilla. Molemmat Norton ja Ruffalo kun ovat tuttuja Hulkin rooleistaan. Mielenkiintoista on myös se, että Norton tähditti tänä vuonna kahta Oscar-ehdokas elokuvaa, Birdmanin lisäksi hänethän nähdään myös The Grand Budapest Hotelissa. Kuka tahansa näistä rautaisista ammattilaisista ansaitsisi sivuosa oscarinsa, mutta luulen sen menevän tänä vuonna Simmonsille, suoritus kun oli niin jäätävän hyvä.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Naissivuosa:<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/jp7QtVe90WFxMnnV2iV9nQA6YfG.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/jp7QtVe90WFxMnnV2iV9nQA6YfG.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
</span></h3>
- Patricia Arquette (Boyhood)<br />
- Laura Dern (Wild)<br />
- Keira Knightley (The Imitation Game)<br />
- Emma Stone (Birdman)<br />
- Meryl Streep (Into the Woods)<br />
<br />
<b>Veikkaukseni: Patricia Arquette</b><br />
Tämä oli vaikea. Oma suosikkini sarjasta olisi ehkä Emma Stonen suoritus näyttelijän toipuvana narkkari-tyttärenä. Jotenkin kuitenkin vaakakuppi kallistuisi Arquetten suuntaan, on haastavaa pysyä samassa roolissa 12 vuotta ja luulisi kilpasiskojen arvostavan sitä faktaa, ettei Arquette ole tehnyt mitään plastiikkakirurgisia toimenpiteitä elokuvan kuvauksen aikana, ohjaaja Linklaterin pyynnöstä.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Paras alkuperäinen käsikirjoitus: </span></h3>
<b>Veikkaukseni: The Grand Budapest Hotel: Wes Anderson; Story by Wes Anderson & Hugo Guinness</b><br />
Tämä saattaa kyllä hyvin mennä myös Birdmanin tiimille.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Sovitettu käsikirjoitus:</span> </h3>
<b>Veikkaukseni: Whiplash</b><br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Kuvaus: </span></h3>
<b>Veikkaukseni: Birdman: Emmanuel Lubezki</b><br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Editointi: </span></h3>
<b>Veikkaukseni: Whiplash</b><br />
Voi kyllä hyvin mennä myös Boyhoodille, varsinkin siinä tapauksessa jos ohjauksesta jostain kumman syystä ei tippuisikaan oscaria.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Lavastus: </span></h3>
<b>Veikkaukseni: The Grand Budapest Hotel </b><br />
Birdman olisi ansainnut ehdokkuuden myös tästä sarjasta.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Puvustus: </span></h3>
<b>Veikkaukseni: The Grand Budapest Hotel: Milena Canonero </b><br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Meikki ja Hiukset:</span> </h3>
<b>Veikkaukseni: The Grand Budapest Hotel</b><br />
Vaikka Oscar-pysti voi kyllä mennä ihan mille tahansa kolmesta ehdokkaasta. Muut ehdokkaat ovat Foxcacher ja Guardians of the Galaxy.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Animaatio:</span></h3>
<b>Veikkaukseni: Big Hero 6</b><br />
Vaikka olenkin lähes varma, että Kuinka koulutat lohikäärmeesi 2 ottaa voiton. Ihmettelen miksei LEGO elokuva ole tässä sarjassa.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Vieraskielinen elokuva:</span></h3>
<b>Veikkaukseni: Ida, Puola</b><br />
Tästä ei ole epäilystä Ida vie voiton.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Dokumentti:</span></h3>
<b>Veikkaukseni: Citizenfour</b><br />
<br />
<h3>
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Erikoistehosteet:</span></b></h3>
<b>Veikkaukseni: Interstellar</b><br />
Ei oikeastaan muita vaihtoehtoja.<br />
<b><br /></b>
<h3>
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Äänisuunnittelu:</span></b></h3>
<b>Veikkaukseni: Whiplash</b><br />
<b><br /></b>
<h3>
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Äänileikkaus</span>:</b></h3>
<b>Veikkaukseni: Birdman</b><br />
<b><br /></b>
<h3>
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Alkuperäismusiikki:</span></b></h3>
<b>Veikkaukseni: The Theory of Everything: Jóhann Jóhannsson </b><br />
<b><br /></b>
<h3>
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Alkuperäiskappale: </span></b></h3>
<b>Veikkaukseni: "Glory" Selma</b><br />
<b><br /></b>
Vähän pidempi lista tällä kertaa kuin yleensä. Mutta lyhärit jätän tänäkin vuonna veikkaamatta.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-69528402110981130472015-02-21T22:29:00.000+02:002015-02-21T22:29:34.979+02:00Näyttelijät näyttelevät näyttelijöitä, jotka näyttelevät näytelmää.<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">BIRDMAN (The Unexpected Virtue of Ignorance) * * * * * </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/6yjQoECOKuXzQ14Bnf68WzTIotJ.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/6yjQoECOKuXzQ14Bnf68WzTIotJ.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (USA, Kanada)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Alejandro Gonzáles Iñárritu</b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Alejandro Gonzáles Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris ja Armando Bo</b><br />
<br />
90-luvun toimintasankari Riggan Thomson (<b>Michael Keaton</b>) yrittää debyyttiä Broadwayllä <b>Raymond Carverin</b> tarinalla<i> <b>"What we talk about when we talk about love"</b></i>. Riggan esittää itse pääosaa näytelmässä sen lisäksi että hän on käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän. Paljon on kuitenkin pelissä ja Riggan kamppailee egonsa kanssa kun näyttelemänsä Birdman on tunnetumpi kuin hän näyttelijänä. Muissa mehukkaissa rooleissa: Rigganin tytärtä, Samia esittää <b>Emma Stone</b>, Rigganin lakimiestä ja rakasta ystävää esittää <b>Zach Galifianakis, Edward Norton</b> on arvostettu Broadway-näyttelijä Michael Shiner, <b>Naomi Watts</b> näyttelijätär Lesley, <b>Andrea Riseborough</b> Rigganin tyttöystävä Laura ja Rigganin ex-vaimoa esittää <b>Amy Ryan</b>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/csnOyMy9TkddjL5NKIMjak5hKa5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/csnOyMy9TkddjL5NKIMjak5hKa5.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/mDqJYOuoMlMCpPQtK2fltXEJpEt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/mDqJYOuoMlMCpPQtK2fltXEJpEt.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
Birdman on kuvattu ja editiotu niin, että se vaikuttaa yhdeltä pitkältä otolta. Elokuva ei silti ole pelkkää visuaalista ja teknistä huippua. Jo elokuvan alkumetreillä tulee sellainen olo, että tässä on jotain uutta, raikasta otetta eikä yhtään voi tietää mihin tämä minua vie.<br />
<br />
Ohjaus on tarkkaa työtä. Näyttelijät tekevät pitkiä dialogeja ja koska elokuvan sisällä tehdään myös näytelmää, välillä on vaikea erottaa onko tämä elokuvan sisällä olevaa näytelmää. Näyttelijät kun näyttelevät näyttelijöitä jotka näyttelevät näytelmää tässä elokuvassa. Ja yllätyksiä satelee.<br />
<br />
Birdman käsittelee paljon erilaisia popkulttuurin piirteitä irvaillen ja ironisoiden muiden ohella itseään. Se liikkuu syvissäkin vesissä ja keskeiseksi teemaksi elokuva nostaa eksistentiaaliset pohdinnat sekä egon ja oman persoonan väliset rajat ja kilpailun.<br />
<br />
Elokuva näyttää keskisormea kertakäyttöviihteelle ja haistattelee Hollywoodille leikkisästi hymyillen. Erityisesti sen ironia kohdistuu sarjakuvaelokuville ja sisältääkin paljon viitteitä ja mainintoja eri elokuvista ja niiden näyttelijöistä. Erityisen ironian kohteeksi asettuu päähenkilö ja sen esittäjä. Michael Keaton kun on erityisen tunnettu <b>Batmanin </b>roolistaan <b>Burton</b>-filmatisoinneista 90-luvulla. Elokuvassa mm. Riggan mainitsee, ettei ole esiintynyt Birdmanina kun viimeksi vuonna -92, eli samana vuonna jolloin Keaton itse on esiintynyt viimeksi Batmanina. Elokuvan näyttelijöistä myös Edward Norton ja Emma Stone ovat esiintyneet sarjakuvaelokuvissa. Norton <b>Hulkina</b> ja Stone <b>Amazing Spidermanin Gwen Stacyna</b>.<br />
<br />
Elokuvan hahmoilla onkin paljon samankaltaisuuksia niiden esittäjien kanssa. Myös Edward Nortonin hahmo on tavallaan parodia hänestä itsestään kun Nortonilla on tietty maine hankalana metodinäyttelijänä.<br />
<br />
Birdmanin casting on tehty huolella ja hahmot tuntuvat uskottavilta ristiriitaisuuksineen. Roolit eivät ole helpoimmasta päästä ja samalla pitäisi taitaa elokuvan pistävä huumori ja rytmi sekä samalla tavoittaa elokuvan paikoin tuntuva surumielisyys sekä ahdistus. Keaton tekee elämänsä roolin ja tuntuu todella uskottavalta.<br />
<br />
Emma Stone on hylännyt ne nätin, kiltin mutta hieman kapinallisen tytön roolinsa, jota on nähty nyt hänen jokaisessa romanttisessa komediassaan ja tämä tuntuu erittäin virkistävältä. Varsinkin kun tietää, että Stone on käynyt Birdmanin aikana samaan aikaan Amazing Spiderman kakkososan kuvauksissa, kun molemmat on kuvattu New Yorkissa.<br />
<br />
Edward Norton nyt tekee aina hyvin toisistaan erilaisia, yllätyksellisiä rooleja mutta tässä egovammaisessa metodinäyttelijässä on silti jotain uutta ja erilaista. Hassua on myös nähdä Zach Galifianakis tällaisessa elokuvan vakavimmassa roolissa uskottavana ihmisenä kun on tottunut hänen ylilyöviin hahmoihinsa sekoilukomedioissa kuten <b>Hangover</b> trilogiassa.<br />
<br />
Birdmanin yhtä suurta roolia näyttelee <b>Andrew Phillipsin</b> loistavat rumpusoolot. Lähes näistä rumpusooloista koostuva elokuvan musiikki, rytmittää loistavasti erilaisia kohtauksia ja tuo tiettyä taiteellista ja tulkinnallista lisää elokuvaan. Myös kohtaus jossa mies lausuu Macbethiä kadulla kovaäänistesti tuo elokuvaan lisää pohdiskeltavaa ja rytmiä.<br />
<br />
Birdman on elokuva, joka taipuu monenlaisiin tunnetiloihin. Se osaa olla paikoin pohdiskeleva ja vakavakin mutta ennenkaikkea sen huumori on loistavaa, mustaa, ironista satiiria. Se pitää sisällään kapinallisia elementtejä ja ohjaaja Iñárritu tuo esiin hienoja nyansseja katsojan poimittavaksi. Iñárritusta varmasti kuulemme vielä ja hänen taidonnäyttelitään olemme jo saaneet ihailla mm. elokuvien <b>Babel </b>sekä <b>Biutiful</b> muodossa.<br />
<br />
Minua kiehtoo ajatus elokuvaan kaavaillusta alkuperäisestä lopusta, johon olisi liittynyt <b>Johnny Depp</b>. Sillä lopulla tämä elokuva olisi ollut täydellinen, vaikkei nytkään kaukana oltu ja loppu oli silti monitulkintainen sekä ironinenkin.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-77848901244895774602015-02-21T15:15:00.000+02:002015-02-21T15:15:07.962+02:00"Sivilisaation jäljellä olevat heikot kimmellykset tässä barbaarisessa teurastamossa, joka aiemmin tunnettiin ihmiskuntana"<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">THE GRAND BUDAPEST HOTEL * * * *</span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/nX5XotM9yprCKarRH4fzOq1VM1J.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/nX5XotM9yprCKarRH4fzOq1VM1J.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (Iso-Britannia, Saksa, USA) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti (ja vähän myös ranskaa) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Wes Anderson </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Wes Anderson ja Hugo Guinness, inspiraationa Stefan Zweigin kirjoitukset </b><br />
<br />
Eletään ensimmäisen ja toisen maailmansodan välivaihetta kuvitteellisessa Zubrowkan tasavallassa, Euroopassa. Kuuluisan Grand Budapest Hotelin uusi aulapoika Zero Mustafa (<b>Tony Revelory</b> ja vanhempana <b>F. Murray Abraham</b>) ystävystyy paikan legendaarisen conciergen Monsieur Gustaven (<b>Ralph Fiennes</b>) kanssa. Pian yksi hotellin rikkaista vakioasiakkaista kuolee testamentaten Gustavelle tuhottoman arvokkaan renesanssimaalauksen. Alkaa seikkailu ja ajojahti kun Gustave pakenee Zeron kanssa sekä oikeita murhaajia että viranomaisia, joilta hän on saanut syytteen rikkaan rouvan murhasta.<br />
<br />
Elokuvan muissa rooleissa nähdään hurja määrä isoja tekijöitä: <b>Jude Law, Jeff Goldblum, Adrien Brody, Harvey Keitel, Bill Murray, Edward Norton, Saoirse Ronan, Tilda Swinton, Tom Wilkinson, Owen Wilson, Willem Dafoe</b> jne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/3AZX2KB73kSza76h9O4bzdNeIac.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/3AZX2KB73kSza76h9O4bzdNeIac.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/pT8xPomKELMB0bxU5oywQ1dlonT.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/pT8xPomKELMB0bxU5oywQ1dlonT.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
The Grand Budapest Hotel on <b>Wes Andersonin</b> tyyliin täynnä mustaa komediaa. Minusta tällä kertaa vielä hieman mustempaa kuin yleensä ollaan totuttu. Elokuva on käsikirjoitettu nerokkaasti ja se on visuaalista herkkua katsojalle. Oikea taideteos.<br />
<br />
Näyttelijäkaartiin on ahdettu niin paljon huippuosaamista ettei heti tule mieleen mitään vastaavaa. Tilda Swinton esiintyy elokuvan alussa maskeerattuna 84-vuotiaaksi hienostomummukaksi ja hahmo on aivan hulvaton Andersonmaiseen vinksahtaneen tyyliin sopien. Bill Murrayn rooli on tässä elokuvassa hyvin pieni, mutta on melkoinen saavutus, että Anderson ja Murray ovat jaksaneet tehdä yhteistyötä jo nyt seitsemän elokuvan verran. Ralph Fiennesin rooli vie kuitenkin voiton mehukkuudessaan tässä elokuvassa ja on ilahduttavaa nähdä Fiennes tällaisessa vinoutuneessa roolissa. Hauskinta mitä hän on ikinä tehnyt ja se kyllä pukee Fiennesiä. Täytyy vielä mainita, että kaikkien huippuroolien lisäksi elokuvassa nähdään cameoita <b>Jean Dujardinilta</b> sekä <b>George Clooneyltä.</b><br />
<br />
Wes Anderson on kuuluisa melankolisesta otteestaan elokuvissa ja rivien väleistä luettavista syvällisistä elämän totuuksista. The Grand Budapest Hotelissa on ehkä selkein juoni punaisena lankana Andersonin elokuvista ja se on samalla myös seikkailumaisin ja mukaansa tempaavin. Oma henkilökohtainen suosikkini Andersonin elokuvista on kuitenkin ehkä edelleen <b>Moonrise Kingdom</b> sen söpöyden ja nostalgia-arvon vuoksi, mutta ei tämäkään kauaksi jää. Taattua Wes Andersonmaista melankolista tragikomediaa parhaimmillaan. Suosittelen lämpimästi.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-69119539871196919032015-02-20T22:02:00.000+02:002015-02-20T22:02:01.576+02:00Vain elämää<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">BOYHOOD * * * *</span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/eKi4e5zXhQKs0De4xu5AAMvu376.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/eKi4e5zXhQKs0De4xu5AAMvu376.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (USA) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti (vähän myös espanjaa) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus ja käsikirjoitus: Richard Linklater</b><br />
<br />
Boyhood on kasvutarina lapsesta mieheksi. Elokuvan tekee poikkeukselliseksi se, että sitä on kuvattu 12 vuoden ajan. Tarina kertoo Mason juniorista (<b>Ellar Coltrane</b>), hänen siskostaan Samanthasta (<b>Lorelei Linklater</b>), heidän yksinhuoltaja äidistään (<b>Patricia Arquette</b>) ja idealisti isästään (<b>Ethan Hawke</b>), joka tapaa säännöllisesti lapsiaan joka toinen viikonloppu. Elokuvan alussa Mason on 6-vuotias ja elokuva loppuu kun hän on 18-vuotias. Väliin mahtuu eroja, vanhempien uusia avioliittoja, seurusteluja, koulua, taidetta, ristiriitoja, ongelmia eli elämää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/u8NIgpJ7hIbhNitBCtY9NmbtWgn.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/u8NIgpJ7hIbhNitBCtY9NmbtWgn.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/aE1gbq6nw8zyVqvEBXMVMCqZpCs.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/aE1gbq6nw8zyVqvEBXMVMCqZpCs.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;">Boyhood on eeppinen elokuva siinä mielessä, ettei mitään muuta elokuvaa ole koskaan kuvattu näin laajalla aikajaksolla ja että elokuvan lapsinäyttelijät ovat samat kuin aikuisena. Se on todella aidon tuntuinen kuvaelma yhdestä amerikkalaisesta perheestä. Sisarusten väliset kinastelut ja vanhempien erilaiset ongelmat tuntuvat hyvin autenttisilta. Kaikkea ei myöskään suoraan sanota vaan katsojalle jää paljon mielikuvituksen varaan havainnoitavaksi.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Periaatteessa elokuva koostuu rakenteellisesti n. 10-15 minuutin pienistä lyhytelokuvista samoilla hahmoilla, mitkä on sitten yhdistetty kokopitkäksi, miltei kolmi tuntiseksi elokuvaksi. Musiikkia ja popkulttuuria on myös hienosti otettu rytmittämään elokuvaa eri aikajaksoille. Minua miellytti tämä erityisesti koska, elokuvaan oli valikoitunut juuri sitä musiikkia, jota minä olen tiettyinä aikoina kuunnellut. Elokuvassa soi mm. <b>Goldplay, Sheryl Crow, Kings of Leon, Bob Dylan </b>sekä<b> Gotye</b>.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Myös erilaisia poliittisia aspekteja ja tapahtumia oli otettu mukaan elokuvaan, mitään kuitenkaan osoittelematta. Elokuvassa eri ihmisillä oli erilaisia mielipiteitä mm. Irakin sotaan tai <b>Obaman</b> vaalikamppanjaan nähden, mutta näinhän on myös oikeassakin elämässä. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Boyhoodin vahvuus ja samalla myös heikkous on se, ettei siinä ole selkeää juonta. Monille tämän tyyppinen elokuva voi olla liian sekavaa ja arkista. Monelta osin Boyhoodista tulee mieleen Linklaterin<b> Before</b> (Sunrise, Sunset, Midnight) <b>-trilogia</b>. Ja tästä syystä jään miettimään tuleeko tällekin elokuvalle vielä jatkoa 12 vuoden päästä. Elokuvan nimi voisi olla vaikka Manhood, jossa sama Mason kasvaa 18-vuotiaasta nuorukaisesta kolmikymppiseksi mieheksi. Linklaterin ja Ethan Hawken huomioon ottaen pitäisin tätä erittäin todennäköisenä. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Se missä Boyhood eroaa Before-trilogiasta, on se ettei se ole niin filosofinen, vaikka toki sitä siitä löytyy. Mutta pohdinnat ovat ehkä enemmän rivien välissä, hienovaraisia katsojan tulkintoja. Suoria pohdintoja ja oivalluksia hahmot tekevät vasta elokuvan viime metreillä. Yksi sellainen, hieman ironinenkin tuli Masonin naispuolisen ystävän suusta:<i> "You know how everyone's always saying seize the moment? I don't know, I'm kind of thinking it's the other way around, you know, like the moment seizes us."</i> Tästä tuli vahvasti mieleen <b>Ethan Hawken</b> läpimurtorooli Todd Andersonina elokuvassa <b>Dead Poets Society</b> (Kuolleiden runoilijoiden seura), jonka suurin viesti katsojille oli juuri <i>"Carpe Diem, Seize the day"</i>. Boyhood mielestäni ironisoi tätä hetkeen ja päivään tarttumista sillä, että hetki tarttuisikin meihin. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Tässä vaiheessa minun on tunnustettava, että minulla on ollut pitkään yksipuolinen rakkaussuhde Ethan Hawkeen. Se puhkesi vuonna 1990 kun näin Dead Poets Societyn (1989) ja on kantanut läpi hänen hienojen, mielenkiintoisten roolivalintojensa mukana mm. <b>Reality Bitesin</b> Troy, <b>Before Sunrisen</b> Jesse ja <b>Gattacan</b> Vincent. Tämä rooli Mason seniorina ilmentää loistavasti kypsynyttä Hawkea itseään idealistisena, liberaalina ja coolina isänä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />
On ihanaa, että äidin rooliin valittiin <b>Patricia Arquette</b>. Olisi kamalaa jos joku Hollywoodin tusinablondi olisi vetänyt vanhetessaan fylliä huuliinsa, Botoxia kulmaluilleen ja ihon kiristystä sieltä täältä. Rooli ja mielestäni samalla koko elokuva olisi menettänyt ison nipun aitouttaan. Perheen tytärtä, Samanthaa esittää ohjaajan tytär <b>Lorelei Linklater</b>. Hahmo on erityisen hauska ja hersyvä elokuvan alkupuolella tanssiesityksineen, kinasteluineen ja höpöttelyineen, mutta ajan myötä Lorelei pitkästyi elokuvan tekemiseen ja toivoi että ohjaaja olisi tapattanut hahmon, tämä innostuksen puute näkyy myös elokuvassa mutta menee hienosti hahmon teiniangstin piikkiin. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<b>Ellar Coltrane</b> on pääroolissaan myös uskottava. Voisi kuvitella seuraavansa mieluumminkin dokumenttia kuin fiktiivistä hahmoa.<br />
<br />
Filmiviikate suosittelee lämpimästi tätä poikkeuksellista, aidon tuntuista kasvutarinaa.<br />
<br />
<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-72520873688817350162015-02-20T13:57:00.001+02:002015-02-20T13:57:39.252+02:00Jazzin ruoskaniskut<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">WHIPLASH * * * * ½ </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/pDWi4QdAtYirhMi3Mi7VobUPxiU.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/pDWi4QdAtYirhMi3Mi7VobUPxiU.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (USA)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus ja käsikirjoitus: Damien Chazelle</b><br />
<br />
Andrew Neyman (<b>Miles Teller</b>) on lupaava jazz-rumpalin alku, joka opiskelee vaativassa musiikki konservatoriossa. Andrew pääsee pian koulun Big Bandiin kakkosrumpaliksi. Bändia luotsaa opettaja Terence Flecher <b>(J.K. Simmons</b>), joka havaitsee pojan kyvyt ja ajaa hänet parempiin ja parempiin suorituksiin kyseenalaisin keinoin. Flecher on ristiriitainen hahmo, jota on vaikea miellyttää. Toisaalta hän vaikuttaa lempeän lujalta isähahmolta ja toisaalla syytää solvauksia, mitätöi ja käy käsiksi. Andrew vaatii itseltään aina vain enemmän ja enemmän samalla kun kaikki muu unohtuu ja soittamisesta tulee pakkomielle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/5tzejiszh4vwjqEykkwKcOCqVo7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/5tzejiszh4vwjqEykkwKcOCqVo7.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/yVDmBNrxaGkUIlGZeTcbtU8yh99.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/yVDmBNrxaGkUIlGZeTcbtU8yh99.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Whiplash on pieni, kolmen miljoonan dollarin budjetilla toteutettu elokuva, mikä on varsin vähän Hollywood-mittakaavassa. Rahoituskin elokuvalle herui vasta ohjaajan toteutettua sen lyhytelokuvana <b>Sundance</b>-elokuvafestivaaleille vuonna 2013.<br />
<br />
Elokuva perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja <b>Damien Chazellen</b> omiin kokemuksiin kun hän osallistui Princetonin High schoolissa koulun jazz-yhtyeeseen. Hahmoja on vain hieman liioiteltu lisää.<br />
<br />
Whiplashin juoni kuulostaa luettuna melko tylsähköltä mutta sitä ei ole itse elokuva. Se onnistuu olemaan hyvin trillerimäinen ilman varsinaisia trillerin aineksia. Miltei koko elokuvan saa jännittää päähenkilön koettelemuksia niska jäykkänä ja myötäelämään hänen ahdistustaan ankaran ja rääväsuisen opettajan käsittelyssä.<br />
<br />
Näyttelijävalinnat ovat myös osuneet oikeaan. Pääosassa Miles Teller tekee loistavaa työtä. Rooli onkin hyvin vaativa, kun hahmo esiintyy elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Teller on itse myös soittanut rumpuja 15-vuotiaasta asti ja tekeekin suuren osan rummutuskohtauksistaan itse. Jos tämä ei tuo lisää mehukkaita rooleja hänelle, niin ei sitten mikään. Samaa voisi sanoa myös J.K. Simmonsin huikeasta suorituksesta haastavassa, läpitunkevassa roolissaan.<br />
<br />
Whiplash on vuoden 2014 elokuvien parhaimmistoa ja on oscar-ehdokkuutensa ansainnut. Se on intensiivinen kuvaus nuoren miehen kunnianhimosta sekä sen tuomasta ahdistuksesta. Elokuva kertoo brutaalisti pimeän, salaisen puolen musiikkimaailman kilpailusta, mutta antaa myös katsojan rakastua siihen ja auttaa ymmärtämään taiteilijan intohimon.<br />
<br />
Ehdottomasti elokuva, joka kannattaa katsoa. Katsomisen jälkeen kaduilla soi jazz ja joka askeltasi taatusti tahdittaa rumpukomppi.<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-90801709910713537902015-02-05T16:09:00.001+02:002015-02-05T16:09:37.349+02:00Miksi natsit pommittivat Lontoota mutteivät Pariisia?<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">THE MONUMENTS MEN * * * </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/uZdDnS7Js2QfsXkfrib45eRO79b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/uZdDnS7Js2QfsXkfrib45eRO79b.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (USA, Saksa) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti (myös saksa, ranska, venäjä ja flaami) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: George Clooney </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: George Clooney ja Grant Heslov pohjautuen Robert M. Edselin sekä Bret Witterin kirjoihin</b><br />
<br />
Tositapahtumiin löyhästi pohjautuen yhdysvaltalainen luutnantti Frank Stokes (<b>George Clooney</b>) kerää erikoisjoukon II Maailmansodan aikana palauttaakseen natsien rosvoamat taideaarteet niiden oikeille omistajilleen. Tapahtumat sijoittuvat sodan loppuvaiheille, alkaen heinäkuussa 1944 heti Normandian maihinnousun jälkeen.<br />
<br />
Stokesin erikoisjoukkoihin kuuluvat:<br />
James Granger <b>(Matt Damon</b>)<br />
Richard Campbell (<b>Bill Murray</b>)<br />
Walter Garfield (<b>John Goodma</b>n)<br />
Jean Claude Clermont (<b>Jean Dujardin</b>)<br />
Donald Jeffries (<b>Hugh Bonneville</b>)<br />
Preston Savitz (<b>Bob Balaban</b>)<br />
Sam Epstein (<b>Dimitri Leonidas</b>)<br />
<br />
Lisäksi elokuvassa nähdään <b>Cate Blanchett</b> ransklalaisena taidemuseon kuraattorin, Claire Simonen roolissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/iW5sqbEvXEzhuhrM0hEVsFI8r3i.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/iW5sqbEvXEzhuhrM0hEVsFI8r3i.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/ulrxn9EWPFms4cL7rxuTkLjj2Q0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/ulrxn9EWPFms4cL7rxuTkLjj2Q0.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Hollywoodin ehkä mukavin mies <b>George Clooney</b> ei paljon joutune elokuviinsa tähtiä suostuttelemaan, niin helposti tuntuu suuren luokan näyttelijät lähtevän mukaan hänen projekteihinsa. The Monuments Men ei tee poikkeusta. Castingista aivan aluksi tuli mieleen <b>Ocean's eleven</b> ja jotain samantuntuista kaverihenkeä onkin tässä elokuvassa.<br />
<br />
Muutaman salakuopan elokuva kuitenkin sisältää. Jos odotat perinteistä sotaelokuvaa, tulet pettymään. Jos haluat elokuvan tarjoilevan sinulle röhönauruja tai armotonta toimintaa, tulet pettymään. Ja jos kuvittelet, että The Monuments Men sisältää syväluotaavaa draamaa, tulet pettymään. The Monuments Men on hidastempoinen draama-komedia, jonka huumori on vivahteikasta rivien väleistä löytyviä hetkiä ja tilanteita. Mitään kovaa irroittelua tai selkeää ironiaa on elokuvasta turha etsiä. Elokuva ei myöskään ole mikään tyypillinen sotakuvaus, se ei keskity sodan kauheuksien kuvaamiseen vaan keskittyy taiteen rakastajien näkökulmaan. Mitään suurta taidekuvaelmaakaan elokuva ei tarjoile, taidetta kyllä näytetään ja siitä puhutaan, mutta se ei näyttele kovin suurta osaa elokuvassa, toisin kuin voisi lähtökohdista kuvitella.<br />
<br />
The Monuments Menin ongelma onkin, että sitä on vaikea lokeroida. Mutta miksi pitäisi?<br />
<br />
The Monuments Men ei ole saanut kovin hyviä arvosteluja eikä ole tahkonnut lippuluukuillakaan paljon budjettiaan enempää. Suurimmaksi osaksi luulen, että sille on ladattu tiettyjä odotuksia eikä ole osattu vain istua ja nauttia mitä tarjoillaan.<br />
<br />
Elokuvan hahmoilla on kaikilla oma mielenkiintoinen menneisyytensä ja erilaisuutensa, mutta hahmojen kehittelyyn ei paljon paneuduta. Roolityöskentely on tähdiltä sellaista perusvarmaa, hieman yllätyksetöntä mutta pilke silmäkulmassa toteutettua työtä. Pienenä pettymyksenä täytyy kuitenkin mainita Cate Blanchett, jonka stereotypioihin ja huonosti toteutettuun aksenttiin kaatuva miehenkipeä, hiljainen vastarintalaishahmo ei tunnu vakuuttavalta.<br />
<br />
Minä rakastan taidetta ja tunsin samaistuvani elokuvan kulttuuria varjeleviin hahmoihin. Tämä on saattanut värittää elokuvakokemustani verrattuna miten muut ovat sen kokeneet. Minä koin The Monuments Menin viihdyttävänä ja mukavana elokuvakokemuksena, jota voisin suositella niille jotka ottaisivat sen vastaan avoimin mielin eikä liian ryppyotsaisesti.<br />
<br />
Täytyy vielä mainita elokuvan lopun liikuttava hetki kun George Clooneyn hahmoa, Frank Stokesia esitti hänen oma isänsä <b>Nick Clooney</b>.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-88932983413155016102015-02-05T11:37:00.000+02:002015-02-05T11:37:06.896+02:00Teini ei mahdu lokeroon<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><span style="font-size: large;">DIVERGENT: OUTOLINTU * * * ½</span> </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/yTtx2ciqk4XdN1oKhMMDy3f5ue3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/yTtx2ciqk4XdN1oKhMMDy3f5ue3.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (USA) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Neil Burger </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Evan Daugherty ja Vanessa Taylor perustuen Veronica Rothin samannimiseen menestyskirjaan </b><br />
<br />
Eletään tulevaisuuden dystopiassa, Chicagossa. Rauhan säilyttämiseksi ihmiset on lokeroitu viiteen eri ryhmään ominaisuuksiensa ja luonteenpiirteidensä perusteella: sopuisiin, vaatimattomiin, rehteihin, uskaliaisiin ja teräviin. Aikuisuuden kynnyksellä jokainen testataan, jotta hän voi valita oman ryhmänsä ja jotta tietäisi minne kuuluu. Motto on: "osasto ennen verta", joten eri osaston valinta, tarkoittaa yleensä hyvästejä perheelle, ystäville ja tutuille ympyröille.<br />
<br />
Tris (<b>Shailene Woodley</b>) kuuluu vaatimattomiin ja on tullut päivä kun hän joutuu veljensä Calebin (<b>Ansel Elgort</b>) kanssa testeihin. Pian Tris saa kuulla, ettei sovi mihinkään joukkoon koska tulos on epäselvä ja tämän vuoksi hän on vaaraksi yhteiskunnalle. Trisin täytyy kuitenkin tehdä oma valintansa ja kätkettävä sisäinen erilaisuutensa jottei paljastuisi.<br />
<br />
Muissa keskeisissä rooleissa nähdään mm.<b> Kate Winslet, Ashley Judd, Tony Goldwyn </b>sekä<b> Theo James</b>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/yhW1HpdYvSug5SNExjO2AF8ZV1m.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/yhW1HpdYvSug5SNExjO2AF8ZV1m.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/iFjd8Wljb36upJL10LtdIa0JiXv.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/iFjd8Wljb36upJL10LtdIa0JiXv.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
Viime vuosina on tullut muutamia filmatisointeja nuorille aikuisille suunnatuista kirjoista ja kirjasarjoista. Diverged on näistä yksi. Se käsittelee teinielokuville tyypillisiä teemoja mm. itsenäistymisestä, rakastumisesta, luottamisesta ja erilaisuuden tunteista. Tässä tapauksessa vain joukkoon kuulumattomuus voi tarkoittaa hengenlähtöä.<br />
<br />
Diverged erottuu kuitenkin edukseen muista "teinielokuvista" ja onnistuu olemaan hyvin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava paketti. Perusasetelma ja tulevaisuuden maailma vaikuttaa kiinnostavilta, vaikka joiltakin stereotypioilta ei olekaan säästytty.<br />
<br />
Casting on tehty huolella. <b>Shailene Woodley</b> on vakuuttava nuori draamanäyttelijätär, joka on monille tuttu mm. <b>Alexander Paynen</b> ohjaamassa <b>The Descendants</b> -elokuvasta, jossa hän näytteli <b>George Clooneyn</b> ahdistunutta tytärtä. On hienoa, että Woodley onnistuu olemaan niin tavallinen ja naapurintyttömäinen, koska se tekee hänen suorituksestaan helposti samaistuttavan.<br />
<br />
<b>Kate Winslet </b>esittää Terävien johtajana tiukkaa mimmiä. Winslet oli elokuvan kuvausten aikana viidennellä kuulla raskaana, joten vain muutamissa kohtauksissa hänen koko vartaloaan näytetään ilman, että hän kanniskelee kirjoja, iPadejä ym. kun vatsa alkoi näkyä pian. Mitään kovin ihmeellistä ei Winslet rooliinsa tuo, hahmo jää kylmäksi, etäiseksi sekä paperin ohueksi. Olisi voinut odottaa jotain suurempaakin tämän tason näyteelijättäreltä.<br />
<br />
Elokuvan yksi suurimmista positiivisista löydöistä on hurmaava <b>Theo James</b> uskaliaiden konkari Neljänä. Theo James on suurelle yleisölle melko tuntematon, mutta luulisin, tämän suorituksen poikivan paljon lisää töitä. Theon suoritus oli hyvin fyysinen, hän teki itse kaikki taistelukohtauksensa ilman stunttimiestä. Hänen läsnäolossaan elokuvassa oli jotain hyvin vangitsevaa ja fyysistä, raakaa intsensiteettiä.<br />
<br />
Diverged - Outolintu on sarjassaan katsomisen arvoinen ja kestää useammankin katselukerran. Pian elokuviin ilmestyykin jo sarjan kakkososa Insurgent (suom. Outolintu-sarja: Kapinallinen). Jos Outolintua vertaa vaikkapa Nälkäpelin ykkösosaan, loistaa se kirkkaasti. Elokuva on hyvin tuotettu ja toteutettu kokonaisuus. Ja jos scifi taikka toiminta ei nappaa, niin ainahan voi ihailla Shailene Woodleyn eläytymistä sekä Theo Jamesia.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-65566541772192919092014-10-27T15:00:00.001+02:002014-10-27T15:00:22.395+02:00Scarlett Johansson ryhtyy niin älykkääksi, että heittää aivot narikkaan<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">LUCY * ½ </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/rwn876MeqienhOVSSjtUPnwxn0Z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/rwn876MeqienhOVSSjtUPnwxn0Z.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (Ranska) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti, ranska, korea </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 16 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Luc Besson </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Luc Besson </b><br />
<br />
Lucy (<b>Scarlett Johansson</b>) sekaantuu hämäriin busineksiin ja joutuu keskelle uuden huumeen salakuljetusoperaatiota. Iso määrä huumetta joutuu hänen elimistöönsä, ja hänen aivokapasiteettinsa alkaa kasvaa huimiin lukemiin. Samalla mielessä siintää kosto hämärämiehille sekä yhteydenotto aivojen kapasiteettia tutkivaan professori Normaniin (<b>Morgan Freeman</b>), joka auttaa Lucya ymmärtämään kehossaan tapahtuvaa muutosta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/AnCgGkI3MFl4XDe5bWTJRvLny2e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/AnCgGkI3MFl4XDe5bWTJRvLny2e.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/uD5jAPoIrditaG83dKbsRmG83vH.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/uD5jAPoIrditaG83dKbsRmG83vH.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<b>Luc Bessonilta</b> ja Lucylta odotin paljon. Traileri on mielenkiintoinen ja vauhdikas ja Bessonin naishahmot ovat aina olleet vahvuuksissaan mielenkiintoisia. Mainittakoon, että herran ohaustyö <b>Fifth Element</b> on yksi lempielokuvistani.<br />
<br />
Odotukset eivät kuitenkaan vastanneet todellisuutta. Lucy on ehdottomasti huonoin elokuva, jonka olen nähnyt pitkiin aikoihin. Besson on selkeästi tehnyt ohjaustaan mielessään <b>2001 avaruusseikkailu </b>pienin simpanssiviittein ja tulipa mieleeni myös <b>Terrence Malickin Tree of Lifekin</b>. Välillä katsojalle välitetään kuvia loukkuun joutuvasta hiirestä sekä kissapedoista uhriaan vaanimassa. Nuo kuvat on mielestäni turhaa alleviivaamista ja katsojan aliarvioimista.<br />
<br />
Elokuva myös yrittää olla älykäs ja filosofinen epäonnistuen siinä täysin. Absurdius ja muka-älykkyys huvittaa paikoin ja tulee väkisinkin mieleen, ettei tätä elokuvaa ole voitu tehdä tosissaan. Huumori tuntuu kuitenkin tahattomalta. Siinä missä Fifth element onnistui olemaan älykäs, hauska, satiirinen parodia tieteiselokuvista on Lucy vain laimea yritys. Ajatus siitä, että aivokapasiteetin kasvaessa katoaisi inhimillisyys on vielä hyvä lähtökohta mutta aivan pöljää olisi ajatella, että silloin muuttuisi viattomia ihmisiä surutta lahtaavaksi pökkelöksi ja aivokääpiöksi. Samoin ajatus, että muistat lapsuutesi syntymästäsi lähtien, tunnet aineenvaihduntasi ja veren virtaamisen suonissa tuntuu vielä ihan selitettävältä ja hauskalta, mutta kun aivokapasiteetin kasvamiseen yhdistyy kyvyt hallita magneettikenttiä, sähköä, toisten ihmisten sähkölaitteita ja luonnonvoimia alkaa taas naurattaa... ja itkettää.<br />
<br />
Mitään hyvää sanottavaa ei löydy näyttelijätyöskentelystäkään. Lucy on ehdottomasti Scarlett Johanssonin huonoin roolityö ikinä. Alkupuoli vielä menetteli, mutta loppu on puuduttavaa tuskaa. Lähes samalla aivoton-ilmeellä mennään koko loppupuolisko muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja nekin tuntuvat laskelmoidun pökkelöiltä. Morgan Freeman vetää taas puolestaan sellaisen Morgan Freeman roolin, että voisi samantien näytellä tusinassa muussa Morgan Freeman elokuvassa eikä kukaan huomaisi eroa. Freemanin roolikin on lähinnä tuotu vain selittämään Lucyn tekosia ja selityksetkin tuntuvat pöljimmiltä ikinä.<br />
<br />
Yhteenvetona Lucystä voisi sanoa, alkupuoli on mielenkiintoisin mutta sekin lopahtaa pian loputtomaan lahtaamiseen ja väkivallalla mässäilyyn. Keskikohta on puuduttavinta ikinä ja loppu varmasti olisi huippua ja ihmeellistä jos olisi huumehallusinatioissa, mutta muuten pelkkää vaivaannuttavaa sekopäisyyttä.<br />
<br />
<br />
Mutta jos en ole mielestäsi vaan tajunnu tai olet muuten eri mieltä, kommentoi vapaasti!<br />
<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-53696308395021004842014-10-16T11:11:00.000+03:002014-10-16T11:13:33.571+03:00Kohtauksia eräästä avioliitosta<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">GONE GIRL * * * * ½ </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/p03nS9t3pHiDUretGYdA3qKeixj.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/p03nS9t3pHiDUretGYdA3qKeixj.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2014 (USA)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 16</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: David Fincher</b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Gillian Flynn pohjautuen romaaniinsa "Kiltti tyttö"</b><br />
<br />
Nick Dunne (<b>Ben Affleck</b>) saapuu tavalliseen tapaansa työstään kotiin. Kotona on kamppailun merkkejä ja vaimo, Amy (<b>Rosamund Pike</b>) on hävinnyt tuhkana tuuleen. Nick soittaa poliisit apuun ja seuraavana päivänä odottaa vaimon katoamisen lehdistötilaisuus. Alkaa mediasirkus samalla kun selvitellään vaimon kohtaloa. Kaikki vihjeet vain alkavat osoittaa Nickin suuntaan. Tapppoiko hän vaimonsa vai kuka on syyllinen?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/fTEGTaaXYz0EtgxNIylohKW3omp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/fTEGTaaXYz0EtgxNIylohKW3omp.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/s3H4CrScwOqVx4ZPPQ6MRnMNJie.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/s3H4CrScwOqVx4ZPPQ6MRnMNJie.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Jossain vaiheessa ajattelin, että luopuisin tästä blogista kokonaan, koska aikaa on nykyään niin vähän mihinkään. Mutta kun kävin katsomassa Gone Girlin sama tunne tuli kuin miksi tämän blogin alunperin perustinkin. Hirveä pakko purkaa jollekin tästä elokuvasta tulleita fiiliksiä ym. enkä halua hukuttaa läheisiäni leffapurkausmonologeihin, joten tuli taas pakko kirjoittaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Gone Girl on elokuva jolta odottaa todella paljon. <b>Gillian Flynnin</b> romaani "Kiltti tyttö" oli bestseller ja <b>David Fincher</b> on David Fincher. Toisaalta Fincherin nimi on kyllä pieni kompastuskivikin. Herra kun on tunnettu nerokkaista trillereistä, joissa matto pyyhkäistään pois katsojan alta. Siksi Gone Girlissä on joitain ennalta-arvattavuuksia elokuvan alkupuoliskolla.</span><br />
<br />
Elokuvan alkupuolisko onkin jännittävää mysteeriä, mutta sitten keskikohdan jälkeen katsojalle kerrotaankin jo kaikki salaisuudet ja painopiste muuttuu. Tämä tekee Gone Girlistä hyvin Hitchcockmaisen elokuvan. Elokuva sisältää pitkän verelläläträyskohtauksen, jonka takia sen ikäraja on varmastikin nostettu kuuteentoista. Kohtaus oli etovaa katseltavaa ja elokuva pärjäisi hyvin ilman sitäkin, mutta toisaalta se tuo esille Fincherimäisen sairaan huumorintajun eikä kohtausta ja kohtauksessa esiintyviä hahmoja oikein enää voi ottaa niin tosissaan. Jos elokuvan alkupuolisko on loistavaa trilleriä, onkin loppuosa kipeää huumoria, satiiria, sekopäisyyttä ja juonenkäänteitä.<br />
<br />
Elokuva kuvaa myös hyvin nykyajan mediaa kun Amyn katoaminen laukaisee massiivisen mediamyllytyksen, jonka jalkoihin aviomies jää. Ihmismassat tulkitsevat ja tuomitsevat sensaatiohakuiset median edustajat oppainaan. Elokuvassa pohdiskellaan myös syvällisesti nykypäivän avioliittoja sekä niitä sosiaalisia naamioita - joita me kaikki kannamme - sekä motiiveja näille naamioille ja millaisia ihmiset todella ovat naamioidensa alla.<br />
<br />
Näyttelijävalinnat ovat osuneet myös nappiin. Ben Affleckin hieman hölmö ja pökkelömäinen näyttelijäntyö istuu kerrankin ja tuntuu täysosumalta tätä elokuvaa ajatellen. Elokuvan kuitenkin varastaa lumoava Rosamund Pike jonka suoritus ei jätä ketään tunteettomaksi. Ihme on jos ei Pikelle ala tämän myötä tippua mielenkiintoisempia rooleja.<br />
<br />
Gone girl on älykäs, jännittävä, kyyninen ja nyrjähtäneen kipeä elokuva. Se on ehdottomasti parasta Fincheriä pitkään aikaan ja parasta jännäriä mitä minä olen vähään aikaan nähnyt. Aivan elokuvan lopussa oli pieniä lässähdyksiä, mutta ne eivät silti latista Gone Girliä kokonaisuutena.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-22547030569236415392014-05-19T23:38:00.000+03:002014-05-19T23:38:43.651+03:00Mustasta aukosta Ukkosen jumalan syleilyyn<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;"><b>THOR: THE DARK WORLD * * * </b></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/aROh4ZwLfv9tmtOAsrnkYTbpujA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/aROh4ZwLfv9tmtOAsrnkYTbpujA.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<b>2013 (USA)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Alan Taylor</b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Christopher Yost, Christopher Markus ja Stephen McFeely pohjautuen Don Paynen ja Robert Rodatin tarinaan sekä Stan Leen, Larry Lieberin ja Jack Kirbyn sarjakuviin</b><br />
<br />
Thor: The Dark World jatkaa siitä mihin jäätiin edellisessä Marvelin <b>Thorissa </b>sekä <b>Avengersissa</b>. Lue Filmiviikatteen Thorin arvostelu<a href="http://filmiviikate.blogspot.fi/2012/03/egoistinen-viikinkijumala-saapuu-new.html" target="_blank"> täältä</a> ja Avengersin <a href="http://filmiviikate.blogspot.fi/2012/05/egojen-ja-paiden-kolinaa.html" target="_blank">täältä</a>.<br />
<br />
Thorin (<b>Chris Hemsworth</b>) tehtävä ei taas ole helppo kun hän yrittää pelastaa rakastettunsa Jane Fosterin (<b>Natalie Portman</b>), maapallon sekä kaikki yhdeksän maailmaa. Jane Foster saa haltuunsa valtavan voiman Aetherin, joka on vanhempi kuin universumi ja muinaisen sodan hävinnyt Malekith (<b>Christopher Eccleston</b>) on täynnä kostonhimoa Asgardilaisia kohtaan. Thor tarvitsee myös häilyväisen adoptioveljensä Lokin apua ja edessä on myös kysymys voiko häneen luottaa. Rooleissa nähdään tutut hahmot edellisestä elokuvasta. Odin = <b>Anthony Hopkins</b>, Loki = <b>Tom Hiddleston</b>, Frigga = <b>Rene Russo</b>, Erik Selvig = <b>Stellan Skarskård</b>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/gSWNmISfhJztAFlSg2dqw3hA19f.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/gSWNmISfhJztAFlSg2dqw3hA19f.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/tbP0d7aZXiCzSpwBYNe38UW93Yy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/tbP0d7aZXiCzSpwBYNe38UW93Yy.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
Pidin älyttömästi edellisestä, Kenneth Branaghin ohjaamasta Thorista. Branaghin tuoma shakespeareläinen ote sopi täydellisesti Thorin teemoihin isä- ja äitisuhteista, veljellisestä monimutkaisesta kiintymyksestä ja palavasta, mahdottomasta rakkaudesta. Vahinko vain, ettei Branagh ohjannut tätä Thoria eikä Alan Taylorilla selvästikään ole samanlaista draaman tajua. Lähinnä TV-sarjoista kokemuksensa ohjaajana saanut Taylor on tosin saanut kurottua kasaan viihdyttävän paketin, mutta se ei valitettavasti pahemmin tee eroa runsaasta sarjakuvaelokuvatarjonnasta.<br />
<br />
Thor: The Dark World tarjoaa upeita visuaalisia elämyksiä. Osa elokuvasta on kuvattu Islannissa ja joitain kohtauksia Asgardista Norjassa.<br />
<br />
Tarinana tämä Thor ei ole kummoinen ja lähinnä on vain jatko-osa hyvälle elokuvalle, mutta täytyy silti hieman suitsuttaa roolisuorituksia. Eteenkin Tom Hiddleston Lokin roolissa tuntuu varastavan koko shown. Periaatteessa en ole objektiivinen arvioimaan Chris Hemsworthia Thorina, koska herra on vaan niin seksiä tihkuva ilmestys, että on vaikea keskittyä herran roolisuoritukseen. Chris Hemsworth on silti ilmetty ukkosen jumala Thor, en voisi kuvitella ketään muuta tähän rooliin. Ja on edelleen ihmetys miten tällainen aussitähti on tavoittanut niinkin skandinaavisen ilmeen.<br />
<br />
Myöskään elokuva ei ole ihan tavoittanut sitä sarkastisen huumoripitoista otetta, johon ehti jo tottua ensimmäisessä Thorissa. Jotain tästä huumorista on silti havaittavissa ja se on ehdottomasti yksi elokuvan helmistä.<br />
<br />
Summa summarum: Ei mikään kovin kummoinen jatko-osa, silti kelpo viihdettä ja silmän iloa eteenkin naisille.<br />
<br />
ps. Kuuluisa Stan Leen Marvel-piipahdus tapahtuu tällä kertaa kohtauksessa, jossa näytetään mielisairaalaa.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-18313352930370970322014-05-04T12:14:00.000+03:002014-05-04T12:14:07.498+03:00Julma totuus USA:n historiassa <h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><span style="font-size: large;">12 YEARS A SLAVE * * * * ½</span> </span></h2>
<div>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/bDxJm0qWMKvRZotHDjkbyTHuNfI.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/bDxJm0qWMKvRZotHDjkbyTHuNfI.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><br /></span></div>
<br />
<b>2013 (USA, Iso-Britannia) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 16 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Steve McQueen </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: John Ridley pohjautuen Solomon Northupin omaelämänkerralliseen kirjaan <i>"Twelve years a slave"</i></b><br />
<br />
Solomon Northup (<b>Chiwetel Ejiofor)</b> on vapaa New Yorkissa perheineen elelevä afroamerikkalainen mies. Vuonna 1841 hänen elämänsä kääntyy painajaiseksi kun hänet kaapataan Washingtonissa ja myydään orjaksi. Solomon päätyy puuvillapelloille Louisianaan, jossa hän on pelottavan lahjakas orjaksi. Hänen täytyy salata luku- ja kirjoitustaitonsakin eikä kukaan usko hänen olevan vapaa mies.<br />
<br />
Elokuvan muissa rooleissa nähdään pitkä liuta isoja nimiä mm: <b>Paul Giamatti, Benedict Gumberbatch, Paul Dano, Michael Fassbender, Sarah Paulson</b>, lahjakas elokuvasta sivuosa Oscarinkin napannut <b>Lupita Nyong'o</b> sekä pienessä roolissa yksi elokuvan tuottaja<b> Brad Pitt</b>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/i3y1iT9E3P9ort62F0seZFVSuPa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/i3y1iT9E3P9ort62F0seZFVSuPa.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/jVE37hvlHOYtU77s3IJokyBrHt5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/jVE37hvlHOYtU77s3IJokyBrHt5.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
12 Years a slave on ehdottomasti yksi vuoden 2013 tärkeimmistä elokuvista. Se käsittelee eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, ihmisten raakaa alistamista ja rotusortoa ja järkyttävintä on, että se perustuu tositapahtumiin. Tarina kerrotaan rehellisesti, jopa inhorealisesti eikä brutaliutta säästellä. Elokuvassa ei mässäillä väkivallalla, vaikka väkivaltaa näytetäänkin. Ilman sen näyttämistä ei välittyisi tarkka kuva siitä ahdingosta ja huonoista oloista joita afroamerikkalaiset saivat kokea tuon ajan Amerikassa.<br />
<br />
Elokuvan alkupuolella rasismi on luettavissa rivien väleissä vaikka Solomonin asiat ovatkin hyvin. Ilmeistä ja eleistä voi aistia tulevan uhan ja elokuvan painostava, konemainen musiikki tuo ilmoille vahvaa uhkan ja ahdistuksen tuntua ja kun se tuo musiikki yhdistyy siipirataslaivan valtavaan voimaan ja suuriin vesimassoihin, ei jää epäilystäkään Solomonin kohtalosta.<br />
<br />
Roolitus elokuvaan on myös tehty huolella. Paljon asioista välittyy vain katseina, eleinä ja ilmeinä. Michael Fassbenderin esiintuoma kiihko ja raivo lentävine sylkineen on pelottavan aidon tuntuista. Päähenkilöä esittävä Chiwetel Ejiofor tuo hahmon tunteita esiin koko kehollaan ja ilmeillään värinästä tuskan hikeen. Elokuvan vaikuttavin kohtaus oli kun Solomon ryhtyy laulamaan muiden orjien kanssa puuvillapellolla. Laulu alkaa pienestä huulien liikuttelusta ja loppuu voimakkaisiin tunteisiin. Sanoja ei tarvita, tuskasta voi lukea kaiken tarvittavan. Tämän kohtauksen ansiosta ymmärsin itse paremmin musiikin tärkeyttä ja myös mustan musiikin kehitystä tuon ajan Amerikassa ja sehän vaikuttaa vielä nykypäiväänkin.<br />
<br />
Yksi elokuvan helmistä on myös Lupita Nyon'o. Tämä sekopäisen isännän pakkomielteen kohteena oleva orjatyttö Patsey on Lupitan ensimmäinen rooli täyspitkässä elokuvassa. Ja tästä ensimmäisestä roolistahan Lupita nappasi myös sivuosa Oscarin ja aivan syystä. Hän omaksui hienosti vaativan roolinsa niin fyysisesti kuin henkisestikin.<br />
<br />
12 years a slave on hätkähdyttävä ja silmät avaava elokuva. Se on ollut välttämätön tehdä kun se tuo raadollisesti esiin ne synnit, jotka USA on vain halunnut lakaista maton alle. Se näyttää ihmisten pimeän puolen, jolle haluaisi vain sulkea silmänsä ja kuvitella maailman olevan parempi paikka. Elokuva ei missään tapauksessa ole kepeää katseltavaa eikä viihdyttävää, mutta se ehdottomasti tulisi nähdä sen opetuksellisen arvon vuoksi.<br />
<br />
<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-24083541790171879002014-03-02T18:03:00.003+02:002014-03-02T18:03:57.513+02:00Kyyninen journalisti ja hassu mummeli julmia nunnia vastustamassa<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;"><b>PHILOMENA * * * * </b></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/xrhAwC6KgvJOTM4TYMUOrGcMqlx.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/xrhAwC6KgvJOTM4TYMUOrGcMqlx.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<b>2013 (Englanti, USA, Ranska)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 7 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kesto: 98 min </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Stephen Freas</b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Steve Coogan ja Jeff Pope Martin Sixsmithin kirjasta "The Lost child of Philomena Lee"</b><br />
<br />
Elokuva on tosipohjainen tarina irlantilaisesta Philomena Leestä <b>(Judi Dench</b>), joka ryhtyy etsimään kadonnutta poikaansa. Philomenaa auttaa tehtävässään potkut saanut, ristiriitainen toimittaja Martin Sixsmith (<b>Steve Coogan</b>), joka aikoo kirjoittaa henkilötarinan Philomenasta poikaansa etsimässä. Elokuva perustuu Martin Sixsmithin kirjoittamaan kirjaan asiasta.<br />
<br />
Philomena on nuorena synnyttänyt aviottoman lapsen katolisessa Irlannissa ja joutuu jäämään työskentelemään nunnaluostariin. Tapaamiset lapsen kanssa olivat lyhyitä ja pian lapsi riistettiin äidiltään. Philomena on yksin yrittänyt turhaan saada tietoja nunnilta, joten tarvitsee apua totuuden selvittämiseen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/npeLR5beByhRQUyB0ulZ4HiiASJ.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/npeLR5beByhRQUyB0ulZ4HiiASJ.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
Philomena on mukava paketti draamaa, huumoria ja hienoja näyttelijöitä. Judi Dench on tuttu monista älykkään vanhemman naisen rooleista esimerkiksi Bondeista M:nä ja Rakastunut Shakespeare elokuvassa Elisabet ensimmäisenä. Oli virkistävää nähdä hänet välillä tällaisessa melko hauraan, nöyrän ja hieman höppänän mummelin roolissa.<br />
<br />
Philomena on ohjauksen puolesta myös hyvissä käsissä <b>Stephen Frearsin</b> ansiolistalla kun killuu iso liuta nokkelia ja vahvoja elokuvia monen vuosikymmenen takaa mm. <b>High Fidelity</b>, 2006 valmistunut kuvaus englannin kuningattaresta <b>The Queen</b> sekä Glen Closen, Michelle Pfeifferin ja John Malkovichin tähdittämä <b>Valheet ja viettelijät</b>.<br />
<br />
Philomena onnistuu tavoittamaan monenlaisia tunteita ilosta kyyneleihin ja koska pohjalla on tosi tarina, pääsee loppu myös yllättämään. Tarina paljastaa myös vääryyksiä joita tavallisille ihmisille on tapahtunut irlannissa katolisen kirkon toimesta ja lyö lisää nauloja sen tehtyjen vääryyksien arkkuun. Toisaalta elokuva kuitenkin tuo esille hengellisyyden voiman kestettäessä vastoinkäymisiä.<br />
<br />
Aluksi elokuva vaikuttaa tutulta brittikomedian ja draaman yhdistelmältä kuivakan nokkeline sutkautuksineen, mutta kun elokuva etenee, tarina syvenee ja saa pintaan ärsytystä ja vihaakin jopa päähenkilön kokeman epäoikeudenmukaisuuden ja julmuuden johdosta.<br />
<br />
Mikään ennennäkemätön taideteos Philomena ei ole, mutta kaikinpuolin mukava, koskettava elokuva, jota voi lämpimästi suositella.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-59881646800926444712014-03-01T00:10:00.001+02:002014-05-19T23:41:32.306+03:00Rodeopelle diilaa vitamiineja<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">DALLAS BUYERS CLUB * * * ½ </span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/ecb5z7VGKjfSQLPMwt1FOiPE5V0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/ecb5z7VGKjfSQLPMwt1FOiPE5V0.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>2013 (USA) </b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Kieli; englanti</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Ikäraja: 16</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Kesto: 117 min</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Ohjaus: Jean-Marc Vallée</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Käsikirjoitus Graig Borten, Melisa Wallack</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Dallas buyers club perustuu löyhästi oikeisiin tapahtumiin perus texasilaisesta Ron Woodroofista (<b>Matthew McConaughey</b>).Playboy Woodroofin elämään kuuluu vahvasti rodeo, villit naiset ja irtosuhteet sekä kokaiini ja viina. Ron voi kuitenkin huonosti ja pian paljastuu hänellä olevan HIV, joka tuolloin vuonna 1985 mielletään puhtaasti vain homojen taudiksi. Pian Ron alkaa selvittää parannusta tautiinsa ja onko hänellä enää elinaikaa ne lääkärin mainitsemat 30 päivää. Matkallaan Ronin ennakkoluuloja ja tottumuksia ravistellaan ja hän tutustuu mukavaan naislääkäri Eveen (<b>Jennifer Garner</b>) sekä transsukupuoliseen Rayaniin (<b>Jared Leto</b>), jonka kanssa lähtee pyörittämään businesta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/iP5kHwvbyS4bfgqoHpP09D1yMPJ.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/iP5kHwvbyS4bfgqoHpP09D1yMPJ.jpg" height="180" width="320" /></a>'</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.tmdb.org/t/p/original/2bLNsL9R5HGbq3vSVbsKHoRrooi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.tmdb.org/t/p/original/2bLNsL9R5HGbq3vSVbsKHoRrooi.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Dallas buyers club on mielenkiintoinen elokuva, se kertoo AIDS-epidemian alkuvaiheista, siihen liittyvistä ennakkoluuloista, ahneudesta, ihmiskohtaloista sekä sekoilusta. Elokuva alkaa raflaavasti kun halutaan antaa mahdollisimman inhorealistinen kuva päähenkilön elämäntyylistä viinan ja kokaiininhuuruissa sekä stringien ja testosteronin täyttämässä pienessä maailmassaan. Kun alun rajuista kuvista selviää, näyttää elokuva inhimillisempää ja lämpimämpää puolta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Dallas buyers club on ehdottomasti hyvien roolisuoritusten elokuva. Matthew McConaughey laihdutti itsensä olemattomiin ja onnistui kuorimaan itsestään vakavasti otettavan draamanäyttelijän. Suoritus on realistinen ja pysähdyttävä. Kuitenkin monissa osissa McConaugheyn roolisuoritus jäi jopa vähän varjoon Jared Leton hypnoottiselle työskentelylle. Leton hahmo oli monilta osin hauras ja säälittävä, mutta monilta osin kovaksi keitetty. Leto onnistui omimaan suoritukseensa pieniä yksityiskohtia ja tuntui olevan sinut hahmonsa nahoissa. Jos ei tästä sivuosaoscaria räpsähdä niin ei sitten mistään. Jennifer Garner taas oli tyypillinen Jennifer Garner omine maneereineen, joten mitään kovin mahtavaa ja ennennäkemätöntä ei nähdä hänen osaltaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Elokuvan rosoinen visuaalinen maailma tuntuu myös aidolta ja autentiselta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Dallas buyers club on uhmakas ylistys elämänhalulle pitäen sisällään omintakeista huumoria, herkkää puolta ja kaunistelematonta, jopa iljettävää realismia. Elokuvaan oli myös kätketty hieman symboliikkaa, josta sai mukavasti rivien välien luettavaa ja lisäsyvyyttä hahmoihin mm. Ronin mieleen ilmestyvä, häntä symboloiva surullinen pelle. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-91701236733291056342013-11-27T23:09:00.000+02:002013-11-27T23:09:56.772+02:00Hyperventilointia avaruudessa ja elokuvateatterin penkissä<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">GRAVITY * * * *</span> </h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/2gPjLWIyrWlAn2DgKMOKTBnZYyO.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/2gPjLWIyrWlAn2DgKMOKTBnZYyO.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2013 (USA) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kesto: 91 min </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Alfonso Cuarón </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Alfonso ja Jonás Cuarón</b><br />
<br />
Tohtori Ryan Stone (<b>Sandra Bullock</b>) on lääketieteen insinööri, joka on henkilökohtaisista syistä ottanut pestin NASAlta insinöörin hommiin avaruussukkulalla. Sukkulalla on myös komennuksella konkariastronautti Matt Kowalsky (<b>George Clooney</b>), joka on jäämässä eläkkeelle tämän keikan jälkeen.<br />
<br />
Kesken töitä Hubble-avaruusteleskoopilla Houston ilmoittaa lähestyvästä vaarasta, kun maata kiertävä satelliittiromu lähestyy. Avaruusromu aiheuttaakin ketjureaktion, tuhoten sekä Hubblen, että sukkulan. Stone sekä Kowalsky ovat sukkulan ainoat eloonjääneet, mutta lilluvat nyt vailla omaa sukkulaa äärettömässä avaruudessa. Alkaa eloonjäämiskamppailu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/xJShEiImOE8nW6fr9mjiBAMQvGg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/xJShEiImOE8nW6fr9mjiBAMQvGg.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/87sTrVv07QIismCysDLEQ4O1hCQ.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/87sTrVv07QIismCysDLEQ4O1hCQ.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Täytyy aluksi sanoa, etten pidä yhtään minkäänlaisista katastrofielokuvista tai henkiinjäämiskamppailukuvauksista. Menin elokuviin kuitenkin avoimin mielin, eikä minulla ollut suurempia ennakko-odotuksia. Scifin ystävänä oli tosin mielenkiintoista nähdä miten tarkasti avaruuden kuvaamiseen oli paneuduttu.<br />
<br />
Gravityn alkutekstit tuntuivat realismissaan mielenkiintoiselta ja saivat odottamaan jotain ennennäkemätöntä. Alkukohtaus oli kuin pitkä ja kaunis hengenveto ennenkuin varsinainen toiminta alkoi. Elokuvan matkatessa eteenpäin alun tunne vahvistui, tällaista ei ole ennen nähty! Missään toisessa elokuvassa 3D tekniikan käyttö ei ole niin perusteltua kuin tässä. Lentäviä sateellitin kappaleita tuli väisteltyä ja myös kyyneleistä muodostuneet vesipallot olisi mielellään ottanut kiinni. 3D toi katsojan suoraan avaruuteen näkemään ja kokemaan kaiken avaruuspuvuista ja tyhjiössä lillumisesta pienimpienkin työkalujen ja muttereiden koskemiseen.<br />
<br />
Elokuvan realismia tukee vielä itse tarinakin. Avaruusromun aiheuttama ketjureaktio on tunnettu teoria, mikä on visioitu jo 70-luvun loppupuolella ja tunnetaan nimellä Kesslerin syndrooma.<br />
<br />
Gravityn ainoat näyttelijät ovat George Clooney ja Sandra Bullock, jos ei oteta lukuun ääninäyttelijöitä. Naispääosaan oli kaavailtu lukuisia näyttelijöitä <b>Angelina Joliesta Marion Cotillardiin </b>ja<b> Scarlett Johanssoniin </b>ja Clooneynkin roolin piti alunperin esittää <b>Robert Downey Jr.</b> Mutta hyvää jälkeä tällä castilla. Bullock tekee elämänsä parhaan roolin.<br />
<br />
Elokuvasta saa halutessaan imettyä paljon psykologisia viitteitä traumojen kääntämisestä voitoksi ja pienistä eksistentialismin pohdinnoista. Elokuva on silti riisuttu kaikesta turhasta. Siinä ei ole sivujuonia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Tarina pyrkii vain eteenpäin eikä se katso taakse eikä sivuille. Jäin miettimään kestäisikö näin yksinkertainen juonikuvio ilman 3D tekniikkaa? Todennäköisesti ei, joten kannattaa kyllä käydä katsomassa ihan oikeassa elokuvateatterissa, ellei satu omistamaan pätevää 3D kotiteatterisysteemiä.<br />
<br />
Mielenkiintoista tässä avaruuteen sijoittuvassa, jännittävässä scifi-elokuvassa on myös jälkireaktio, jonka elokuva onnistui laukaisemaan. Jäin pohtimaan syvempiä teemoja ja tuli tunne tarkastella monia asioita eri perspektiiveistä. Esimerkiksi yhdelle leffaseurueestani tuli vastustamaton tarve tarkastella kiviä. On erittäin merkittävää, että tällainen elokuva pystyy nostamaan sellaisia tunteita ja mietteitä pintaan.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-48097329008621179022013-11-18T22:50:00.000+02:002013-11-18T22:50:37.947+02:00Uneton rautamiehen puvussa<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">IRON MAN 3 * * * *</span></h2>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/x6vjph1USM56MncpruT9jQP7xy2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/x6vjph1USM56MncpruT9jQP7xy2.jpg" width="265" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>2013 (USA, Kiina) </b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Kieli: englanti </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kesto: 130 min </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Ohjaus: Shane Black </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Käsikirjoitus: Drew Pearce ja Shane Black pohjautuen Stan Leen, Don Heckin, Larry Lieberin ja Jack Kirbyn sarjakuviin sekä Warren Ellisin sekä Adi Granovin kuvittamaan <i>Extremis</i>-minisarjaan.</b><br />
<b><br /></b>
Aluksi elokuvassa palataan takaisin 1999-2000 -vuodenvaihteeseen, jolloin Tony Stark <b>(Robert Downey Jr.</b>) ei vielä ollut Iron man vaan huikenteleva, muista piittaamaton playboy Tony Stark. Hän on juhlimassa vuosituhannen vaihdetta Sveitsissä ja tapaa tiedenainen Maya Hansenin (<b>Rebecca Hall</b>) sekä vammautuneen tutkija Aldrich Killianin <b>(Guy Pearce</b>) kohtalokkain seurauksin. Nykypäivän oudot tapahtumat ja räjähdykset johtavat Mandariniksi <b>(Ben Kingsley)</b> itseään kutsuvan superrikollisen luokse ja tuntuvat liittyvän myös Tony Starkin lähihistoriaan.<br />
<br />
Samalla Iron Man 3 jatkaa siitä mihin Avengers loppui ja elokuvassa viitataankin useaan otteeseen avaruusoloihin ja puolijumaliin. Tony Stark kärsii myös paniikkikohtauksista sekä unettomuudesta liittyen Avengers-elokuvan tapahtumiin.<br />
<br />
Elokuvan muissa rooleissa nähdään mm. tutut hahmot eversti James Rhodes<b> (Don Cheadle)</b> ja Pepper Potts <b>(Gwyneth Paltrow).</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/adzoFqruksMjcxfnE6fl6czbCWu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/adzoFqruksMjcxfnE6fl6czbCWu.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/lhA3oXVNmVRpSEMzP7NEzBEu0A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/lhA3oXVNmVRpSEMzP7NEzBEu0A4.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>On hienoa, että Marvel ei tee vain erillisiä sarjakuvasankarielokuvia, vaan ne nivoutuvat toisiinsa ja jatkavat hieman tarinaa aivan kuten sarjakuvatkin. Iron Manista on tullut Marvelin ehkä viihdyttävin hahmo ja siitä saa kiittää lahjakasta ja sukkelasanaista Robert Downey Junioria. Iron Man -elokuvasarjan ensimmäinen osa kuvattiin oikeastaan ilman käsikirjoitusta (jos asia kiinnostaa, lue lisää <a href="http://io9.com/5417310/jeff-bridges-admits-iron-man-movie-had-no-script" target="_blank">TÄÄLLÄ</a>), jolloin itse hahmon ja herra Downeyn persoonien rajat pääsivät hämärtymään. Tony Stark ON Robert Downey Jr! Myös muut näyttelijät tekevät hyvää jälkeä, erityisesti Ben Kingsley jonka suoritus on huikea, eikä siitä enempää etten paljastaisi vahingoissakaan mielenkiintoisia juonikuvioita.<br />
<br />
Siinä missä ensimmäinen Iron Man -elokuva vedettiin ilman kässäriä, onkin kolmososan käskirjoitus tarkkaa ja vakuuttavaa työtä. Elokuvan on ohjannut toinen varsinaisista käsikirjoittajista, Shane Black ja tämä on hänen vasta toinen ohjaustyö vuonna 2005 ilmestyneen Kiss Kiss Bang Bangin jälkeen. Käsikirjoittajana Black on toiminut pitkään ja kunnostautunut siinä lähinnä toimintaelokuvien saralla, mm. <b>Tappavia aseita, Last Action Hero</b>, ohjaamansa<b> Kiss Kiss Bang Bang </b>sekä suomalaisille tuttu <b>Renny Harlinin </b>ohjaama<b> The Long Kiss Goodnight</b>. Iron Man kolmosen käsikirjoitus vilisee Shane Blackin itseironiaa käsikirjoittamistaan ysärirymistelyistä, nokkelaa sanailua sekä yllättäviä ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Elokuvan suurin vahvuus onkin käsikirjoituksen ja Robert Downey Jr:n piiskan lailla iskevät sukkeluudet ja kieli poskessa laaditut juonikuviot.<br />
<br />
Elokuvassa on toki toimintaa ja räiskettä, mutta silti pääpaino on hahmoissa. Tony Starkin paniikkikohtaukset ja muut inhimilliset piirteet tekevät hahmosta mielenkiintoisemman ja helposti lähestyttävämmän. Elokuvassa näytetään myös enemmän Tony Starkia Tony Starkina ilman rautamiehen pukua ja hyvä niin. Sankari onkin mielenkiintoisempi kamppailemassa tavallisten ongelmien kanssa kun supervoimat ja puvut on riisuttu.<br />
<br />
Tietysti sarjakuvien ja sarjakuvaelokuvien ystävänä en osaa täysin puolueettomasti suhtautua tähänkään marvelilaiseen enkä tiedä miten ei-sarjakuvien ystävä kokisi tämän toimintapaketin, joten paha sanoa siitä mitään. Mutta minä pidin ja jopa enemmän kuin Iron Man-elokuvasarjan edellisistä elokuvista.</div>
Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-44307284541907459112013-09-27T12:14:00.000+03:002015-02-05T12:16:36.942+02:00Koomikot vakavissa rooleissa Top 5Monet komedialla leipänsä ansainneet ovat jossain elämänsä vaiheessa halunneet tehdä jotain muuta, usein jotain vakavampaa. Ongelma vain on siinä, etteivät ihmiset aina suhtaudu muutoksiin kovin suopeasti ja ota syleillen vastaan vakavaa koomikkoa. Jos olet väännellyt naamaasi kymmenessä elokuvassa, odotetaan uusimmalta tuotokseltasi myös naaman vääntelyä uusin vitsein. Tietysti myös komiikkaan suhtaudutaan kovin nihkeästi arvostettavana elokuvamuotona. Harvoinpa Oscarillakaan palkitaan komediaa, vaikka komiikka on vaikeaa tarkkoine vitsien ja kommellusten ajoituksineen, eikä siihen kovin moni näyttelijä edes taivu.<br />
<br />
On tosin olemassa näyttelijöitä, jotka eivät ole lokeroituneet mihinkään tyylimuotoon vaan tekevät kaikenlaisia elokuvia toiminnasta komedioihin ja draamaan. Hyvänä esimerkkinä tästä lienee <b>Will Smith</b>. Sitten on tietysti myös vakavasti otettavia draamanäyttelijöitä, jotka silloin tällöin tekevät myös hauskempia rooleja romanttisissa komedioissa tai ihan kunnon sekoiluelokuvissa.<br />
<br />
Silti koomikoita, jotka ovat vaihtaneet vakavamman vaihteen päälle, on harvassa. Joten tässä siis minun listaukseni huippukoomikkojen vakavista rooleista:<br />
<br />
<br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">5. </span></b><b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">Will Ferrell/Aidosti outoa </span></b><br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">(Stranger Than a Fiction, 2006 USA)</span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/rcAkr24jdiDYIM1gAlTKqvojQ5w.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/rcAkr24jdiDYIM1gAlTKqvojQ5w.jpg" height="200" width="133" /></a></div>
Will Ferrellin suurin piirtein kaikki elokuvaroolit ovat olleet melko samantyyppisiä, marisevia, lapsekkaita miehiä. Tässä erikoisessa elokuvassa, Aidosti Outoa, Ferrell on arkirutiineihinsa fiksautunut verovirkailija, Harold Crick, joka alkaa kuulla kertojaäänen selostavan elämäänsä. Pian ilmenee, että kertojaääni kuuluu kirjailijattarelle, jonka päähenkilöt aina kuolevat lopussa. Kuolemanpeloissaan ja eksistentialistisissa pohdinnoissaan Harold alkaa elää elämäänsä täysillä ja huomaa sen olevan kauniimpaa sekä antoisampaa. Ferrelin rooli on sydämellinen, lämmin ja koskettava, eikä siinä ole piirteitä sekopäisestä Will Ferrellistä, johon on totuttu muista elokuvista. Elokuvan kirjailijatarta esittää <b>Emma Thompson</b> ja psykiatria, jolla Harold alkaa käydä, esittää <b>Dustin Hoffman</b>. Elokuvan ohjaajan, <b>Mark Forsterin</b>, muita töitä ovat mm. koskettava tarina <b>Finding Neverland</b> sekä toisenlaista ihmisyyttä tarkasteleva <b>Monster’s Ball</b> kuten myös Bond-toimintapätkä <b>Quantum of Solace</b>.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">4. </span></b><b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">Adam Sandler/Punch Drunk Love – Rakkauden värit </span></b><br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">(</span></b><b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">2002 USA)</span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/3ogIjJwJ9LkbZW1DPEm0xgpBRap.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/3ogIjJwJ9LkbZW1DPEm0xgpBRap.jpg" height="200" width="145" /></a></div>
Punch Drunk Love on tavallaan komedia ja tavallaan ei. Sen on ohjannut <b>Paul Thomas Anderson</b>, jonka muita ohjaustöitä ovat mm. <b>Magnolia, Boogie Nights sekä There Will Be Blood</b>. Adam Sandlerin hahmo on neuroottinen, kuten monissa muissakin hänen tutuissa elokuvissaan. Mutta Punch Drunk Lovessa neuroottisuuteen yhdistyy surullinen itsensähillitsemättömyys aggressiivisin piirtein sekä hahmon yksinäisyys ja pelkotilat. Muissa elokuvan rooleissa nähdään mm. loistavat <b>Emily Watson</b> sekä <b>Philip Seymor Hoffman</b>. Elokuva oli taloudellinen floppi, vaikkakin monet kriitikot ylistivät sitä tuoreeksi, virkistäväksi ja ilmestymisvuotensa parhaimmistoon kuuluvaksi elokuvaksi.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">3. </span></b><b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">Ben Stiller/Reality Bites </span></b><br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">(1994, USA)</span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/9FFp5NeIcrFK88M8zWbZkGzXSE5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/9FFp5NeIcrFK88M8zWbZkGzXSE5.jpg" height="200" width="133" /></a></div>
Stillerin esikoisohjaus Reality Bites, kertoo neljästä vastavalmistuneesta kaveruksesta identiteettiään etsimässä. Elokuvan päänelikkoon kuuluvat: <b>Winona Ryder, Ethan Hawke, Steve Zahn </b>sekä myös komiikalla kannuksensa ansainnut, Satudray Night Livestäkin tuttu <b>Janeane Garofalo</b>. Mukaan astuu Winonan roolihahmoa piirittävä juppi, Michael, jota Ben Stiller esittää pienessä sivuroolissa. Elokuva sisältää filosofisia pohdintoja ja se on rosoinen ja virkistävä kuvaus niin sanotusta X-sukupolvesta. Reality Bites ei ole ollut kovin suuri taloudellinen menestys, mutta on nauttinut jonkinlaista kulttisuosiota. Toinen Stillerin vakavampi roolityö on elokuvassa <b>Greenberg</b>, jossa hän esittää juuri mielisairaalasta päässyttä, neuroottista miestä veljensä talonvahtina Los Angelesissa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">2. </span></b><b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">Bill Murray/Lost in Translation </span></b><br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">(2003, USA ja Japani)</span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/5T8VvuFTdaawKLJk34i69Utaw7o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/5T8VvuFTdaawKLJk34i69Utaw7o.jpg" height="200" width="133" /></a></div>
Lost in Translationin ohjaaja/käsikirjoittaja <b>Sofia Coppol</b>a kirjoitti roolin alunperin Bill Murraylle. Kuvauksien alkamiseen saakka oli epäselvää saapuisiko herra Murray itse paikalle. Yleisölle Bill Murrayn vakavampaan puoleen tutustuminen oli tehty helpoksi, kun hahmo kertoi hauskasta näyttelijästä, joka on pohjimmiltaan yksinäinen ja surullinenkin. Rooli tuntui kertovan Bill Murraystä itsestään. Elokuva on hidastempoinen ja koskettava kertomus kahdesta sisäisesti yksinäisestä ihmisestä, jotka ystävystyvät suuressa ja vilkkaassa Tokiossa. Elokuvan toista pääosaa esittää <b>Scarlett Johansson</b>.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;"><b>1. </b><b>Jim Carrey/Tahraton mieli </b></span><br />
<b><span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">(Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 2004 USA)</span></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/uBfQ7IGpi0jXSP3GPCzp9Pzm10v.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cf2.imgobject.com/t/p/original/uBfQ7IGpi0jXSP3GPCzp9Pzm10v.jpg" height="200" width="135" /></a></div>
Olemme tottuneet näkemään Jim Carreyn aikalailla samantyyppisissä rooleissa, joissa sekopäisyydellä tai vastuuttomuudella ei ole rajoja. Erilaista Jimiä vilauteltiin ensikertaa <b>The Truman Showssa</b>, jossa oli niitä tuttujakin elementtejä, mutta tarina oli koskettava ja surullinenkin. <b>Man On The Moon</b> -elokuvan koomisilta aineksilta tuskin pystyi välttymään, koska elämänkerrallisen tarinan keskiössä oli koomikkolegenda<b> Andy Kaufman</b>. Carreyn näyttelijänlahjoista ei varmasti ollut enää epäilystäkään hänen taivuttua huimaan suoritukseen niinkin haastavassa roolissa.<br />
<br />
Tahrattomassa mielessä Jim Carrey esittää ujoa introverttiä Joelia, joka lähinnä toivoisi, että maa nielisi hänet mieluummin kuin joutuisi esiintymään julkisesti. Roolihahmo on täysin päinvastainen Jimin kaikkiin muihin rooleihin verrattuna. Elokuvan idea on eriskummallinen, nerokas ja toteutus sopivan rosoinen. Tahrattoman mielen toista pääosaa esittää <b>Kate Winslet</b> ja muissa rooleissa nähdään mm. <b>Elijah Wood, Mark Ruffalo, Kirsten Dunst </b>sekä<b> Tom Wilkinson</b>. Elokuvan surrealistisen tunnelman on luonut käsikirjoittajanero <b>Charlie Kaufman</b>, joka on kirjoittanut myös <b>Being John Malkovich</b> sekä <b>Adaptation</b> –elokuvat. Tahrattoman mielen on ohjannut <b>Michel Gondry</b>.<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-5291510415470484682013-09-08T11:45:00.000+03:002017-05-31T22:39:39.541+03:00Elokuvien kakkososat - Top 5Kakkososat ovat yleensä huonoja, uudelleen lämmitettyä vitsejä, saman kertaamista ja jo kertaalleen nähtyjä kohtauksia. Tai sitten ne ovat vain välikappaleita ykkösosan ja kolmososan välillä sisältäen turhaa dialogia ja ehkä taistelukohtauksiakin. <b>Paluu tulevaisuuteen II, Matrix Reloaded, MIB2, Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa, Blues Brothers 2000, Bridget Jones's 2 - The Edge of reason, Crocodile Dundee in Los Angeles, Speed 2 - Vaara iskee vesillä, Tappajahai 2, Die Hard 2</b> ja ehkä huonoin ikinä tehty elokuva <b>Grease 2</b>. Listaa voisi jatkaa loputtomiin elokuvien kakkososista, mitkä ei millään mittarilla yltäneet ensimmäisen elokuvan tasolle.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
On kuitenkin olemassa hyppysellinen jatko-osia, jotka ovat pärjänneet hyvin alkuperäisen idean rinnalla ja jotkut harvat jopa paremmin. Tässä mielestäni viisi parasta elokuvien kakkososaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br />
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">5. TÄHTIEN SOTA - IMPERIUMIN VASTAISKU </span></h3>
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">(Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back)</span></h3>
<b>1980 (USA)</b><br />
<b>Ohjaus: Irvin Kershner</b><br />
<b>Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8O-_l_k5reWH2qS5G0LUVm1g8uRSxoaxAdfe8hG2kCDKcTTo6HSnjYKoC2cwbwi2JRIw4Tzt-TC46tNjWhHPu5W9tgeVhJvIdxiEQC8FLUqJDlETWlbUmclHV8Tr_0dAUiqWj5tdvWcnZ/s1600/imperiumin+vastaisku.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8O-_l_k5reWH2qS5G0LUVm1g8uRSxoaxAdfe8hG2kCDKcTTo6HSnjYKoC2cwbwi2JRIw4Tzt-TC46tNjWhHPu5W9tgeVhJvIdxiEQC8FLUqJDlETWlbUmclHV8Tr_0dAUiqWj5tdvWcnZ/s320/imperiumin+vastaisku.jpg" width="212" /></a><b><br /></b><br />
<b>George Lucasin</b> luoman Tähtien sota -saagan Imperiumin vastaisku on jatko-osa Tähtien sodalle ja sarjan toinen julkaisu, vaikka ajallisesti elokuva on saagan viides. George Lucas on sanonut, ettei 70-80 lukujen tekniikka olisi riittänyt sarjan aloittamista sieltä aivan alusta. Hän jätti ensimmäiset osat myöhemmäksi odottaen tekniikan kehittymistä ja aloitti sarjan lopusta. Olen usein miettinyt, että jos tarina olisi kerrottu kronologisessa järjestyksessä, olisiko se ollut yhtä mielenkiintoinen. Ainakaan elokuvasarjan suurin twisti, joka tässä elokuvassa paljastettiin, ei olisi tullut yllätyksenä jos sarja olisi kuvattu kronologisesti.<br />
<br />
Imperiumin vastaiskua on pidetty Tähtien sota -saagan parhaimpana elokuvana. Se on kaikista kuudesta elokuvasta synkin, mutta myös tunnepitoisin ja sitä kautta myös ajatuksia herättävin. Elokuvan suurimmat haasteet olivat valtava tuotanto sekä Lucasin kunnianhimoiset visiot. Myös elokuvan kuvaus Norjan sääolosuhteissa tuottivat päänvaivaa. Elokuvan budjettikin oli kolminkertainen ensimmäiseen osaan verrattuna. Imperiumin vastaisku on huikea visuaalisesti sen ajan tekniikalla ja myös tuo paljon inhimillisiä ja koskettavia tekijöitä pintaan. Yksi tekijä Tähtien sota -elokuvien suosiolle lienee Lucasin mielikuvituksen lisäksi myös Harrison Fordin karismaattinen työskentely Han Solon roolissa.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">4. SHREK 2</span></h3>
<b>2004 (USA)</b><br />
<b>Ohjaus: Adrew Adamson, Kelly Asbury ja Conrad Vernon</b><br />
<b>Pääosissa: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, Julie Andrews, John Cleese, Rupert Everett ja Jennifer Saunders</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSaS7gG99VhDVLIMNFoX6IN-2ksHIYah8KgndIXmlzZM5-sWxvyk29E1i7Mx6MiJULBT9-8tHZ8gZUXh92MoUdmw_2u5H4H7wCG-mqTv3KvRNvm4TTnSef3ngXjeonNVOQO7rpCOX3pKKg/s1600/shrek2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSaS7gG99VhDVLIMNFoX6IN-2ksHIYah8KgndIXmlzZM5-sWxvyk29E1i7Mx6MiJULBT9-8tHZ8gZUXh92MoUdmw_2u5H4H7wCG-mqTv3KvRNvm4TTnSef3ngXjeonNVOQO7rpCOX3pKKg/s320/shrek2.jpg" width="213" /></a>Suurin syy Shrek 2:n paremmuuteen ensimmäiseen osaan verrattuna on lyhyesti sanottuna: Saapasjalkakissa. Zorromainen mutta silti kissan elkeet omaava Saapasjalkakissa on ehdottomasti kiinnostavin Shrek-hahmo. Antonio Banderasin seksikkään käheällä espanjalaisella korostuksella lohkaistut repliikit toi mielenkiintoista lisää tähän mehukkaaseen hahmoon, jota ei esiintynyt lainkaan Shrekin ensimmäisessä elokuvassa.<br />
<br />
Shrekin ensimmäinenkään elokuvaosa ei ollut vain lasten animaatioelokuva, vaan tarjosi paljon myös aikuisille. Parodioita elokuvista, sarjoista sekä ilmiöistä. Shrek 2 vei parodiat ja viittaukset vieläkin pidemmälle ja onnistui yrityksissään. Shrek 2 menestyi myös ensimmäistä osaansa paremmin lippuluukuilla oli myös ensimmäinen jatko-osa, joka sai Oscar-ehdokkuuden paras animaatio -sarjasta.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">3. </span><b style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">YÖN RITARI (The Dark Knight)</b></h3>
<b>2008 (USA, Englanti)</b><br />
<b>Ohjaus: Christopher Nolan</b><br />
<b>Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart, Michael Cain, Morgan Freeman, Gary Oldman, Maggie Gyllenhaal</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbCTQaoqerfY2cBKgkdahe2n1hlfE58gqiZaTSc30CV3ZMn77DhDGP6a74-8mTXbcPv43JTpJS09RnHl4nuZuTpZM8AE8tusORmGYlSFLLWCVw_EK_TYdm-Q9pFYPPWlbq0o185rqwgjp8/s1600/darkknight.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbCTQaoqerfY2cBKgkdahe2n1hlfE58gqiZaTSc30CV3ZMn77DhDGP6a74-8mTXbcPv43JTpJS09RnHl4nuZuTpZM8AE8tusORmGYlSFLLWCVw_EK_TYdm-Q9pFYPPWlbq0o185rqwgjp8/s320/darkknight.jpg" width="213" /></a>Christopher Nolanin visio Batmanista oli monta astetta realistisempi ja synkempi, kuin mihin oli totuttu 90-luvun Batman elokuvista ja 60-luvun sarjasta. Yön ritari löi laudalta vielä ensimmäisen Nolanin Batman Filmatisoinnin <b>Batman Beginsin</b>. Syynä tähän on varmasti kiistatta Heath Ledger ja hänen näkemyksensä kieroutuneesta Jokerista. Ledgerin jokeri tuo vahvasti mieleen<b> Frank Millerin</b> ahdistavan inhorealistiset sarjakuvat, eteenkin Millerin vuonna 1986 julkaiseman Yön ritarin paluun (The Dark Knight Returns).<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div>
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">2. </span><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">SUURET SETELIT (The Color of Money)</span></h3>
<b>1986 (USA)</b><br />
<b>Ohjaus: Martin Scorsese</b><br />
<b>Pääosissa: Paul Newman, Tom Cruise</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisHqEXGpEEhtCkT9AMr70XB0-6GZ33iDJZo5Ga6RmWBc778Rk93Nullvb6phpcEOwOjUDeXV2UolQA0XRFXgu5BpM21bnIMAr_oDNqO28PqXcxK_ddNk9585dGhyphenhyphenLweLFl8BYRlUMHhBbK/s1600/suuret+setelit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisHqEXGpEEhtCkT9AMr70XB0-6GZ33iDJZo5Ga6RmWBc778Rk93Nullvb6phpcEOwOjUDeXV2UolQA0XRFXgu5BpM21bnIMAr_oDNqO28PqXcxK_ddNk9585dGhyphenhyphenLweLFl8BYRlUMHhBbK/s320/suuret+setelit.jpg" width="213" /></a>Ei välttämättä heti tulisi mieleen, että Suuret setelit on jatko-osaelokuva. Suuret setelit on itsenäinen, menestynyt kuvaus kahdesta taitavasta biljardin pelaajasta sekä huijauksesta. Elokuva on jatko-osa vuonna 1961 valmistuneelle <b>Robert Rossen</b> ohjaamalle <b>Suurkaupungin hait</b> (The Hustler) -elokuvalle, jossa siinäkin nähtiin Paul Newman Eddie Felsonin roolihahmossa.</div>
<div>
<br />
Suuret setelit sekä Suurkaupungin hait pohjautuvat molemmat <b>Walter Tevisin</b> romaaneihin. Tosin Suuret setelit -elokuvan ohjaaja Martin Scorsese ei halunnut tehdä elokuvaansa suoraan pohjautuen Tevisin romaaniin, joten vapauksia otettiin suurella kädellä. Tarina kulkee aivan eri polkuja kuin kirja eikä vaikuta selkeästi minkään elokuvan jatko-osalta. Tämä on varmasti yksi suurimmista tekijöistä siihen, että Suuret setelit on menestynyt niin hyvin. Myös Newmanin ja Cruisen kemiat toimivat hyvin yhteen ja Newmanhan voitti tästä roolistaan myös oscarin. </div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">1. TERMINATOR 2 - TUOMION PÄIVÄ (Terminator 2: Judgment Day)</span></h3>
<b>1991 (USA, Ranska)</b><br />
<b>Ohjaus: James Cameron</b><br />
<b>Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Edward Furlong, Linda Hamilton, Robert Patrick</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV5NPFXfof0EnWWMy10r6yEGxYUeJo9h5hO2e-1EZTPd7fGxxMOncR6471G-fA0hEy5_X529AbDJva7w4tJrwFYdt0wqg6GracIYG_hkyf0DtkyZ-YcAMXC9NElN2yU4xEHSdOKKa1086k/s1600/t2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV5NPFXfof0EnWWMy10r6yEGxYUeJo9h5hO2e-1EZTPd7fGxxMOncR6471G-fA0hEy5_X529AbDJva7w4tJrwFYdt0wqg6GracIYG_hkyf0DtkyZ-YcAMXC9NElN2yU4xEHSdOKKa1086k/s320/t2.jpg" width="213" /></a>Ensimmäinen elokuva Terminator -elokuvasarjassa ei pahemmin erottunut 80-luvun räiskintä-tieteisfiktio -elokuvien joukosta. Elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja James Cameronin tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen pitäen sisällään romanttisen rakkaustarinankin. Elokuva ansaitsi jatko-osan, jolle tosin uhrattiin moninkertainen budjettikin ensimmäiseen osaan verrattuna. Ensimmäisen elokuvan budjetti oli kuusi ja puoli miljoonaa kun T2:sta tahkottiin 102 miljoonalla dollarilla. Ja rahaa kyllä tarvittiinkin, koska elokuva oli nerokkaasti rakennettu erikoistehosteiden varaan. Muotoaan muuttava uusi terminaattorimalli T-1000 olisi näyttänyt tökeröltä ilman kunnon erikoistehosteita. T2 voittikin neljä Oscaria ääni- ja visuaalisista efekteistä, maskeerauksesta sekä elokuvan äänistä.<br />
<br />
T2 oli jo ilmestyessään klassikko, josta on riittänyt materiaalia viitteiksi moniin muihin elokuviin sekä sketseithin. Harvassa toimintaelokuvassa kaikki natsaa niin hyvin musiikista takaa-ajo kohtauksiin sekä pieniin yksityiskohtiin. T2 onnistuu myös herättämään erilaisia tunteita, mikä on minusta poikkeuksellista sci-fi -höystetylle toimintaelokuvalle. Elokuvassa ylläpidetään pientä toivonkipinää tulevasta, vaikka sen yleissävy on melankolinen ja synkkä. Ennen ilmestymistään elokuvan loppua muutettiin kun se oli näytetty koeyleisölle. Ensimmäinen versio lopusta oli liian imelä ja positiivinen, nyt loppu jättää mystisemmän tunteen kun tulevaisuus jätetään ikäänkuin auki. T2:sta on seurannut vielä kaksi muuta Terminator -elokuvaa, muttei vielä mikään ole yltänyt kakkososan rinnalle eikä yli.<br />
<br /></div>
Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-69964690899608677292013-09-07T21:10:00.000+03:002013-09-07T21:10:11.540+03:00Epätoivoinen bisnesmies ja Suomen ainoa lentokonekaappaus<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">KAAPPARI * * * ½</span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/lfO0CeqEyRItWAbu2dRiskdxb7Z.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/lfO0CeqEyRItWAbu2dRiskdxb7Z.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<b>2013 (Suomi) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: suomi </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 7</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Aleksi Mäkelä </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Mika Karttunen ja Elias Koskimies pohjautuen Lauri Puintilan kirjaan <i>Kaappari Lamminparras</i></b><br />
<br />
Elokuva Kaappari kertoo tosipohjaisen tarinan Suomen ensimmäisestä ja ainoasta lentokonekaappauksesta, kun 1978 Aarno Lamminparras kaappasi koneen matkallaan Oulusta Helsinkiin. Elokuva ei ole puhtaasti tosi tarina, faktoja on kopeloitu kuten myös tarinan hahmoja ja heidän nimiäänkin.<br />
<br />
Pääosassa nähdään <b>Kari "Hissu" Hietalahti</b> ja muissa rooleissa mm. <b>Pirjo Lonka, Aakke Kalliala, Jussi Vatanen, Hannu-Pekka Björkman, Pekka Valkeejärvi, Maija Junno, Elina Keinonen, Merja Larivaara, Ville Myllyrinne, Juho Milonoff, Miitta Sorvali ja Armi Toivanen.</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/msoBabEO8YWxsJp8AS8zbH0Z72g.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/msoBabEO8YWxsJp8AS8zbH0Z72g.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/tujpvP08H2XBKXgVjyu4zpqwyza.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/tujpvP08H2XBKXgVjyu4zpqwyza.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kaappari periaatteessa perustuu tositapahtumiin ja taas toisaalta ei. Oikeasti kaappaus tapahtui syyskuun lopulla 1978 (itseasiassa viisi päivää minun syntymähetkestäni) mutta elokuvassa tapahtumat on sijoitettu pitkään perjantaihin 1978. Tällä saadaan ehkä pieni koominen aines mukaan elokuvaan mutta muuten en oikein ymmärrä, miksi faktoista on pitänyt tinkiä niin erikoisissa asioissa. Oikeasti myös Aarno Lamminparras suuntasi koneen Amsterdamiin, jossa kone tankattiin. Mutta elokuvassa lähinnä vain palloteltiin Helsinki-Vantaan ja Oulun välillä.<br />
<br />
Elokuvassa on paljon trillerimaisia aineksia musiikista Hietalahden mahtavaan suoritukseen asti, mutta silti tuttujen koomikoiden naamat ja äänet sekä muut pienet yksityiskohdat tukevat sitä tosiasiaa, että olet katsomassa komediaa. Tämä on hieman hämmentävää. Komedian ja trillerin yhdistäminen lienee ehkä vaikeinta, enkä tiedä pidänkö vai vihaanko tätä erikoista yhdistelmää. Jää tunne, ettei ole oikein osattu päättää kumpi halutaan tehdä; trilleri vai komedia.<br />
<br />
Tämä oli ensimmäinen Kari Hietalahden pääosarooli elokuvassa. Se on itseasiassa kovin yllättävää, kun ottaa huomioon kyseisen herran näyttelijänlahjat. Hissu tekee todella hyvää jälkeä Kaapparina, enkä näkisi ketään, joka suoriutuisi tästä roolista paremmin. Muutenkin oli mukavaa, että ne kuluneimmat nykysuomen elokuvakasvot oli jätetty pois, tosin lukuunottamatta Hannu-Pekka Björkmania, mutta hänen sivuosaroolinsa asianajajana oli kyllä perusteltu. Oli mukavaa nähdä monia pitkän linjan näyttelijöitä pikkurooleissa, joita ei yleensä elokuvissa ole vähään aikaan nähty ja myös Jussi Vatasen ja Aakke Kallialan Lentoperämies ja -kapteenin roolit pelasivat hyvin yhteen.<br />
<br />
Pientä pitkästymistä elokuva aiheutti Oulu-Helsinki -huopaamisen ansiosta ja nuo pätkät myös tuntuivat lähinnä elokuvan täytteeltä. Hauskoina yksityiskohtina elokuvassa heiteltiin satiirisia viittauksia Kekkosesta Väyryseen.<br />
<br />
Suomi -elokuvaksi Kaappari on laadukas paketti ja parasta viihdettä, mitä Suomessa on vähään aikaan elokuvissa nähty.<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-48046264234219280942013-08-04T13:38:00.000+03:002017-01-25T17:49:08.919+02:00Luonnonvoimat vastakkain<h2>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">BEASTS OF THE SOUTHERN WILD * * * * </span></h2>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://image.tmdb.org/t/p/original/5T1gRQn6YYowYvygAfC3PbH6Iax.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://image.tmdb.org/t/p/original/5T1gRQn6YYowYvygAfC3PbH6Iax.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<b>2012 (USA)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Ben Zeitlin</b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Lucy Alibar ja Ben Zeitlin pohjautuen Lucy Alibarin näytelmään "<i>Juicy and Delicious"</i></b><br />
<br />
6-vuotias Hushpuppy (<b>Quvenzhané Wallis</b>) elää kahdestaan vakavista terveysongelmista kärsivän isänsä <b>(Dwight Henry</b>) kanssa rämeisellä suoseudulla. Paikan nimi on Bathtub ja se sijaitsee jossain Eteläisessä Louisianassa, kaukana kaikesta sivistyksestä. Bathtubin asukkaat ovat onnellisia omissa olosuhteissaan, syömistä riittää vesissä ja viinaa juodaan joka taloudessa. Myrskytulvat ovat kuitenkin tulossa ja alkaa kamppailu elossa säilymisestä sekä evakuointikäskyjen välttelystä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://image.tmdb.org/t/p/original/5V5ktt8i6eSCiOVmu4m9vBYw853.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://image.tmdb.org/t/p/original/5V5ktt8i6eSCiOVmu4m9vBYw853.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Beasts of the southern wild on indie-elokuvaa parhaimmillaan. Se on rosoinen ja lämminhenkinen tarina erään pienen mutta rohkean tytön elämästä. Kuvaus on tehty suurimmalta osalta käsivaralta, mikä tuo heiluvine kuvineen aitouden tunnetta elokuvaan. Kuvat ovat muutenkin hyvin kauniita hämyisine valaistuksineen.<br />
<br />
Luonto Bathtubissa on mutaista ja ankeaa, mutta pieni Hushpuppy lähestyy sitä niin tutkivasti ja estotta, että se tekee karustakin luonnosta hyvin kaunista. Tytön mielessä pyörivät alkuhärät ja lohkeavat jäävuoret ja siitä tulee hienoa symboliikkaa elokuvan ihmisistä, isän sairaudesta sekä luonnon voimasta.<br />
<br />
Elokuva on kahminut kasan palkintoja ja ehdokkuuksia. Se on palkittu mm. Sundancen elokuvajuhlilla, Cannesissa ja sai kourallisen Oscar-ehdokkuuksiakin. Oscareissa tehtiin historiaa kun Quvenzhané Wallis oli nuorin naispääosan esittäjä, joka oli saanut Oscar-ehdokkuuden. Oscaria ei tullut, mutta se ei poista sitä faktaa, kuinka loistava tämä pieni näyttelijä on. Häntä ei voi edes kutsua näyttelijänaluksi, koska tällaista lahjakkuutta saa hakea vaikka mistä konkareista. Hänen tulkintansa tuntui joltakin luonnonvoimalta kun se oli niin aitoa ja itsestään virtaavaa.<br />
<br />
Tämä oli myös ensimmäinen kokopitkä elokuva ohjaaja<b> Ben Zeitliniltä</b> ja mies on myös osallistunut käsikirjoittamiseen sekä myös säveltänyt elokuvaan musiikkia. Tämä taidonnäyte avaa varmasti ovia elokuvamaailmassa.<br />
<br />
Beasts of the southern wild soljuu ja nytkähtelee eteenpäin hitaasti, mutta vangitsee huomion, lumoaa eikä päästä irti. Se työntää rumasta, mutaisesta maasta esiin jotain upeaa ja näyttää kaunista sielläkin missä ensin näkisi vain rähjäistä ja ällöttävää.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-25417217995146310412013-08-01T19:55:00.001+03:002013-08-01T19:55:43.871+03:00Ranskasta saapuvat apinat <h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">2 PÄIVÄÄ NEW YORKISSA (Two Days in New York) * * </span></h2>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/k1cQQHd6ifVccTErG9Fb4dsvhpR.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/k1cQQHd6ifVccTErG9Fb4dsvhpR.jpg" width="266" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>2012 (Ranska, Saksa, Belgia) </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Kieli: englanti ja ranska </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Ikäraja: 12 </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Ohjaus: Julie Delply </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b>Käsikirjoitus: Julie Delply, Alexia Landeau ja Alexandre Nahon</b> </div>
<div>
<br /></div>
<div>
2 Päivää New Yorkissa on jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle <b>2 Päivää Pariisissa</b> elokuvalle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Marion (<b>Julie Delply</b>) on eronnut pienen poikansa isästä Jackistä ja asuu nyt New Yorkissa uuden avokkinsa, radiotoimittaja Mingusin (<b>Chris Rock</b>) kanssa. Marion on valokuvaaja ja pian lähestyy hänen näyttelynsä avajaiset, jossa hän on julkisuustemppuna myymässä sielunsa eniten tarjoavalle ja odottaa tästä 10 000 dollaria vähintään. Marionin isä (<b>Albert Delply</b>), sisko Marion (<b>Alexia Landeau</b>) ja siskon poikaystävä Manu (<b>Alex Nahon</b>) ovat saapumassa Ranskasta vierailemaan heidän luonaan. Jo lentokentällä isä ratsataan, kun hän yrittää salakuljettaa maahan makkaroita. Marionin sisko kuljeskelee ympäriinsä ilman vaatteita ja hänen poikaystävänsä sotkee asioita minkä kerkeää. Katastrofin ainekset ovat valmiit. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Elokuvassa nähdään myös <b>Vincent Gallo</b> esittämässä itseään sekä <b>Daniel Brühl</b> pienessä sivuroolissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/xFLPU3WqBQIkYycofQyNe8JKnit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="178" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/xFLPU3WqBQIkYycofQyNe8JKnit.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/elPyr3cf15yMGAQdkaNbzX0gdLK.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/elPyr3cf15yMGAQdkaNbzX0gdLK.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
2 Päivää New Yorkissa on pienen budjetin elokuva, jossa käsikirjoittajakolmikko myös näyttelee keskeisiä rooleja. Julie Delplyn oikea oma isä näyttelee elokuvassa hänen isäänsä ja koska Delplyn äiti on kuollut vuonna 2009 on hän myös elokuvassa kuollut. Tarina sisältääkin paljon yhtymäkohtia Delplyn omaan elämään ja Marionin roolia on pidetty hänen alter-egonaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä olisn todella halunnut pitää tästä elokuvasta. Pidän paljon Delplyn tyylistä ja työskentelystä, ranskankielisistä elokuvista, independent-elokuvien vapaasta tulkinnasta, rosoisesta eurooppalaisesta otteesta sekä boheemiuudesta elokuvassa. Alkuasetelmat ja tarinan ensimmäiset käänteet olivat myös hauskoja. Mutta pian elokuva alkoi muuttua päättömäksi sekoiluksi jossa ei paljon muuta puhuttu kuin kakka, pissa ja pippeli -tyylisiä juttuja. Huutaminen ja sekoilu alkoi pahasti ahdistaa ja tympiä. Ymmärrän kyllä hahmon neuroottisuuden, mutta tässä vedettiin neuroottisuudessa ja tukan repimisessä niin överit, ettei hahmot tuntuneet enää aidoilta tai uskottavilta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sekoilu harmittaa, koska näistä aineksista olisi saanut niin hyvän elokuvan. Näyttelijäntyössäkään ei ole muuta moitittavaa kuin se överi sekopäisyys. Jotain hauskojakin lohkaisuja elokuva sisälsi mutta niitä oli niin vaikea kalastella sieltä kökön seasta. Lupaava alku myös unohtui sikailua katsellessa.<br />
<br />
Ohjaaja, käsikirjoittaja Julie Delply, mikä pettymys! Pystyisit varmasti parempaan!</div>
Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-86901388315585003832013-07-30T20:14:00.000+03:002013-07-30T20:14:07.452+03:00Halvaantunut mies ei lumipalloja viskele <h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">KOSKEMATTOMAT (Intouchables) * * * * ½</span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/s3eu0bQCIVYRNpoNzYmVBQzZDkf.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/s3eu0bQCIVYRNpoNzYmVBQzZDkf.jpg" width="293" /></a></div>
<br />
<b>2011 (Ranska)</b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: ranska</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12</b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Nakache ja Eric Toledano</b><br />
<br />
Elokuva perustuu tositapahtumiin.<br />
<br />
Valkoinen ja keski-ikäinen Philippe (<b>François Cluzet</b>) on miljonääri ja intellektuelli. Hän on myös neliraajahalvaantunut ja tarvitsee avustajaa. Työ on kuitenkin niin raskasta, että työntekijä vaihtuu usein. On taas tullut aika valita uusi avustaja. Erilaiset pätevät hakijat käyvät vuorotellen työhaastattelussa, jota Philippe pitää assintenttinsa Magalien (<b>Audrey Fleurot</b>) kanssa. Monet hakijat tuntuvat kuitenkin kätkevän todelliset motiivinsa, eli ison tilipussin.<br />
<br />
Sisään huoneeseen kiilaa senegalilainen ja syrjäytynyt Driss (<b>Omar Sy</b>), joka ei yksinkertaisesti enää jaksa odottaa. Hän on tullut vain hakemaan nimikirjoitusta, että on hakenut työtä, jotta on oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Drissillä ei ole kiinnostusta työtä kohtaan ja hän osoittaa sen suoran rehellisesti. Philippe pyytää Drissiä saapumaan seuraavana päivänä hakemaan allekirjoitusta.<br />
<br />
Seuraavana aamuna Philippen lukaalissa käy ilmi, että Driss on saanut paikan. Hän ei sääli eikä pahoittele Philippen tilaa, vaan kohtaa hänet ihmisenä runsaalla huumorilla. Tämä miellyttää Philippeä. Eikä aikaakaan kuin nämä kaksi maailmaa kohtaavat ja epätodennäköisimmin ystävystyvistä miehistä tuleekin ystävät. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/zGFzNZfTOC4OdJg86WbGzEJlLUz.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/zGFzNZfTOC4OdJg86WbGzEJlLUz.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/jMghzHUeAmJEnn8ZpZQcRtnHSYC.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/jMghzHUeAmJEnn8ZpZQcRtnHSYC.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Koskemattomat on ehdottomasti hyvänmielen elokuva, johon mahtuu runsaasti komiikkaa sekä liikutusta. Oli hyvä, että jo alussa kerrottiin se itsestäänselvyys, että näistä kahdesta miehestä tulee ystävät kun kaverukset karauttivat Maseratillaan poliisia pakoon. Sitten katsojalle kerrottiin miten kaikki alkoi ja miten tästä elokuvan alkupuolen tapahtumasta tarina jatkui. Näin jo alussa tarinan painopiste oli erilainen ja kitkettiin pois yksi turha itsestäänselvyys ja se toi mukavaa eroavaisuutta moniin samankaltaisiin ystävyystarinoihin. Myös oli mukavaa, ettei elokuva loppunut niin kuin monet tämänkaltaiset elokuvat vaan siinäkin oli hieman yllätyksellisyyttä.<br />
<br />
Aika paljon tarinaa on tietenkin rajannut sen tosipohjaisuus, tiettyjä elementtejä ei voinut muuttaa. Mutta elokuvaan on kirjoitettu paljon huumoripitoisia kohtauksia ja paljon on jäänyt tilaa myös improvisaatiolle. Elokuvan huumori on monin paikoin mustaa ja kipeille asioille nauramista. Se on kuitenkin hyväntahtoista eikä siinä osoitella sormella ketään. Elokuvaan mahtui myös paljon liikuttavia ja surullisiakin kohtauksia, joskus tällaiset kohtaukset oli sijoitettu jotenkin sinne hauskuuden keskelle, mikä teki elokuvan tunneskaalasta laajakirjoisemman ja yllätyksellisemmän. Huumorinkin on hauskempaa kun lohkaisut tulevat puun takaa.<br />
<br />
Elokuvan tosielämän esikuvat ovat nimeltään<b> Phillippe Pozzo di Borgo </b>sekä<b> Abdel Sellou</b>. Abdel oli algerialainen ja koska ohjaaja-käsikirjoittaja -kaksikko <b>Nakache ja Toledano </b>oli aikaisemmin työskennellyt Omar Sy:n kanssa, haluttiin hyvää yhteistyötä jatkaa ja Omar sai osan. Ulkonäköseikat eivät vain Omarilla tukeneet algerialaisuutta ja siksi Abdelista tuli Driss ja Algeria muuttui Senegaliksi.<br />
<br />
Pisteet myös elokuvan kuvanneelle Mathieu Vadepiedille. Kuvaus oli tehty taidokkaasti ja hyödyntäen epätavallisiakin kuvakulmia ja sai elokuvan näyttämään kauniilta sen kauniin sisällön lisäksi.<br />
<br />
Ainoa pieni miinus elokuvan lopusta. Kaikki tapahtuu liian äkisti ja ihmisten motiivit jäävät selittämättä. Elokuvan kesto 112 min olisi kyllä kestänyt muutaman minuutin pidemmän lopun ja olisi kyllä sen ansainnut.<br />
<br />
Koskemattomat on todella mukava ranskalainen yllätys. Se saa katsojan nauramaan niin, että mahaan sattuu ja myös kaivamaan nenäliinoja silmien pyyhkimiseen. Se on kaunis, koskettava, rohkea ja päättäväinen pieni tarina ystävyydestä, kumppanuudesta, rakkaudesta, menetyksestä, surusta, perheestä ja elämän jatkumisesta. Suosittelen lämpimästi.<br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-17580458741287779082013-07-29T13:29:00.004+03:002018-03-16T21:34:11.569+02:00Charmantti herra DiCaprio <h2>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">KULTAHATTU - THE GREAT GATSBY * * * ½ </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://image.tmdb.org/t/p/original/oJpOYPpVWyPeunGbbDGH1KFvea0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="533" height="400" src="https://image.tmdb.org/t/p/original/oJpOYPpVWyPeunGbbDGH1KFvea0.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<b>2013 (Australia, USA) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Baz Luhrman </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Baz Luhrman ja Craig Pierce pohjautuen F.Scott Fitzgeraldin samannimiseen, vuonna 1925 julkaistuun romaaniin</b><br />
<br />
Tarina alkaa kun elokuvan kertojana toimiva Nick Carraway (<b>Tobey Maguire</b>) alkaa kertoa tarinaa suurmiehestä nimeltä Jay Gatsby (<b>Leonardo DiCaprio</b>). Nick saapuu keskilännestä New Yorkiin pörssimeklariksi ja asettuu asumaan Gatsbyn suuren kartanon naapuriin. Lahden toisella puolella asuu Nickin serkku Daisy Buchanan (<b>Carey Mulligan</b>) poolonpelaajamiehensä Tomin (<b>Joel Edgerton</b>) kanssa. Heidän seurassaan liikkuu myös Daisyn ystävätär Jordan Baker (<b>Elizabeth Debicki</b>), jonka kanssa Nick ystävystyy.<br />
<br />
Perhe Buchanan ovat tunnetusti kovia juhlimaan ja viettämään pintaliitoelämää. Daisya vaivaa tomin suhde toiseen naiseen, autokorjaajan vaimoon Myrtle Wilsoniin (<b>Isla Fisher</b>) ja Daisylla itselään tuntuu olevan jokin yhteinen menneisyys kultahattu Gatsbyn kanssa. Gatsbyn menneisyys onkin kaikille suuri mysteeri ja hänestä liikkuu jos minkäkinlaisia huhuja.<br />
<br />
Kävin katsomassa tämän elokuvan ennenkuin olin lukenut kirjan. Isäni mielestä Kultahattu kuuluu jokaisen yleissivistykseen ja hän lainasi minulle omansa, jotta lukisin sen. Mielenkiintoista oli kirjaa lukiessa kuinka yksi yhteen kirja ja elokuva kävivät. Tottakai elokuvassa oli Baz Luhrmanille omintakeinen visuaalinen ja kerronnallinen kädenjälki, mutta repliikit ja kaikki muukin tuntui noudattavan pilkuntarkasti kirjan tekstiä. Muutamia poikkeuksia toki mahtui mukaan hiusten väreissä ja ihmisten painoissa, kun esim. Myrtle Wilson oli kuvattu kirjassa pyyleväksi, kun elokuvassa häntä taas esitti sutjakka Isla Fisher.<br />
<br />
Baz Luhrmanin Kultahattu on hänelle tyypillisesti hyvin visuaalinen. Alku on yhtä juhlaa, serpentiiniä ja shampanjaa nykyajan Rn'b:n rytmittäessä 20-luvun charleston-tanssia. Mutta alun visuaalinen suitsutus tuntui jatkuvan loputtomiin ja elokuva pääsi varsinaisesti käynnistymään vasta puolessa välissä.<br />
<br />
Elokuvan alkupuoli on maanista juhlaa visuaalisin keinoin, johon myös äänimaailma tuo oman erikoisen lisänsä. Sulassa sovussa soivat <b>Bachin Toccata Beyoncén, Jay-Z:n, Alicia Keysin, Kanye Westin, Frank Oceanin, Lana Del Rayn sekä Will i Amin</b> kanssa. Elokuvan loppupuoli taas tuo herkempiä, seesteisempiä ja syvällisempiä aineksia pöytään.<br />
<br />
Luhrmanin Gatsbyä on kritisoitu siitä, ettei se tuo esiin sitä 20-luvun jazz-henkeä, joka niin vahvasti kirjasta välittyy. Mielestäni nykyajan musiikin tuominen tähän elokuvaan oli nerokas veto. Siinä ei olisi mitään uutta, että välitettäisiin vain orjallisesti 20-luvun tunnelmia, kun kultahatusta on tehty jo niin monta elokuva-versiotakin. Rn'b musiikilla Baz Luhrman tuo tarinan vahvasti meidän aikaamme ja rinnastaa tuon maailman nousukiitoa meidän pinnalliseen aikaamme. Yhtymäkohtia kun on paljon.<br />
<b><br /></b>
<b>F.Scott Fitzgeraldin </b>romaani ilmestyi vuonna 1925, kolme vuotta ennen Wall Streetin pörssiromahdusta ja se tuntui olevan edellä aikaansa kun siinä kritisoitiin 20-luvun nousukiitoista, pinnallista ja sisällötöntä elämää. Romaania ei arvostettu juurikaan omalla ajallaan, vaan sen nerokkuus löydettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Nyt eletään myös nousukiitoista elämää monilta osin, vaikka taloudellinen taantuma ilmoitteleekin olemassaolostaan ja suuremmasta tulemisestaan. Silti ihmisten elämä tuntuu olevan pinnallisempaa kuin ikinä.<br />
<br />
Elokuvassa oli myös vahvat roolisuoritukset. Leo DiCaprio tuntui olevan parhaassa roolissaan moniin vuosiin. Yhteistyö Baz Luhrmanin kanssa selvästi sopii hänelle. Viimeksi he ovat tehneet yhteistyötä vuoden -96 <b>Romeo + Julia</b> elokuvassa. Luhrman on saanut palautettua sen viattoman silmien tuikkeen ja tunteiden kirjon takaisin Leonardon kasvoille ja hän tuntui häikäisevän charmikkaalta roolissaan. Gatsbyn rooli antaa myös paljon hyvälle näyttelijälle kun tunteita pitää näyttää äärilaidasta toiseen.<br />
<br />
Muutenkin Kultahatusta tuli väkevästi mieleen Luhrmanin Romeo ja Julia. Tarinassa oli paljon samankaltaisuutta, toki myös päinvastaisuutta, mutta Luhrmania tuntuu kiehtovan erilaiset, traagiset rakkaustarinat. Lisäksi kerronassa ja visuaalisuudessa oli myös yhtäläisyyksiä.<br />
<br />
Oli myös virkistävää nähdä tässä elokuvassa näyttelijöitä jotka ovat suurelle yleiselle kovin tuntemattomia. Esim. Elizabeth Debicki salaperäisenä Jordan Bakerina on melko uusi kasvo ja toi elokuvaan tuoreen säväyksen. Myös Tom Buchanania näyttelevä Joel Edgerton ei ole minulle ennestään tuttu, vaikka miehen ansioluettelo tv-kasvona on jo parikymmenvuotinen. Edgerton teki vakuuttavaa jälkeä intohimoisena Tomina ja onnistui hyvin vangitsemaan katsojan huomion, vaikka ruudussa olisikin esiintynyt samanaikaisesti DiCaprio.<br />
<br />
Ainoa pienoinen pettymys oli Toby Maguire kertoja Nickinä. Maguire kun on yhden ilmeen ja yhden, samanlaisen roolin näyttelijä. Maguiren olisi miellään vaihtanut johonkin toiseen näyttelijään. Vaikkakin tähän elokuvaan hänen tyylinsä sopikin verkkaisena, kaikkea tarkkailevana ja ihmettelevänä, lahjomattomana nuorena miehenä. Myös kemia toimi hyvin DiCaprion kanssa ja lukuisat yhteiset otokset tuntuivat vakuuttavilta. No, ovathan kaverukset hyviä ystäviä jo nuoruudestaan lähtien. <br />
<br />
The Great Gatsby - Kultahattu on monista erilaisista aineksista koostuva keitto, josta päähämmentäjä Baz Luhrman on tehnyt omannäköisensä. Se on paikoin viihdyttävä ja paikoin tunnelmallinen kuvaus suuresta romaanista, mutta ei ihan onnistu 100 % olemaan molempia vaan jää hieman vaille. Silti se onnistuu olemaan mielenkiintoinen kuvaus hedonismista, materialismista ja kunnianhimosta, eikä sitä ole helppo unohtaa. <br />
<br />Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8636605358413840072.post-44380153294391726382013-07-23T11:36:00.000+03:002013-07-23T11:36:04.052+03:00Aikamatkustus 1800-luvulle<h2>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">LINCOLN * * * </span></h2>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/gkkiDu9srCCbCMxGKwNwKCxK7KF.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/gkkiDu9srCCbCMxGKwNwKCxK7KF.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<b>2012 (USA) </b><br />
<b><br /></b>
<b>Kieli: englanti </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ikäraja: 12 </b><br />
<b><br /></b>
<b>Ohjaus: Steven Spielberg </b><br />
<b><br /></b>
<b>Käsikirjoitus: Tony Kusher pohjautuen Doris Kearns Goodwinin kirjoittaman elämänkertateokseen.</b><br />
<br />
Elokuva kertoo Abraham Lincolnin elämästä sisällissodan loppuvaiheiden aikoihin sekä taistelusta Yhdysvaltain edustajanhuoneessa perustuslain 13. lisäyksen puolesta. Lisäys koski orjien vapauttamista.<br />
<br />
Nimiroolissa nähdään <b>Daniel Day-Lewis</b>, hänen vaimonaan Mary Todd Lincolnina nähdään <b>Sally Field</b> ja heidän poikanaan Robertina<b> Joseph Gordon-Levitt</b>. Muissa rooleissa nähdään mm.<b> James Spader</b> (Strargate, Wallstreet), <b>David Strathairn</b> (Medusan Perintö, Sneakers, Villi joki) , <b>Tommy Lee Jones</b> ja <b>Michael Stuhlbarg </b>(MIB3, Hugo).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/qu3BAUfShJnqaKThTw983dx99nq.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/qu3BAUfShJnqaKThTw983dx99nq.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/jF3TFiBzZWAgnn8yR69w07DeqVt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://d3gtl9l2a4fn1j.cloudfront.net/t/p/original/jF3TFiBzZWAgnn8yR69w07DeqVt.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Lincoln elokuva on eeppinen historiateos. Elokuvan tapahtumat kuuluvat yleissivistykseen ja jo siksi se kannattaa katsoa. Mutta jos ei ole mitään hajua eikä kiinnostusta tuon ajan tapahtumista; Jenkkilänmaan sisällissodasta ja orjien vapauttamisesta, tuntuu elokuva varmasti vain puisevan tylsältä. Elokuva Lincoln kulkee eteenpäin verkkaisen varmoin askelin aivan kuten esikuvansakin.<br />
<br />
Elokuvan parhautta on ehdottomasti roolityöskentelyt. Siinä vaiheessa kun ei tajua katsovansa näyttelijätyöskentelyä, on näyttelijä todella sisäistänyt hahmonsa. Alunperin <b>Liam Neesonin</b> piti näytellä nimirooli, mutta jättäytyi projektista pois ajatellen olevansa liian vanha näyttelemään 55-vuotiasta Lincolnia. Onneksi näin, koska en voisi kuvitella ketään muuta onnistuvan paremmin tässä roolissa kuin Daniel Day-Lewisin. Ruumiinrakennekin kun vastaa esikuvaansa ja metodinäyttelijänä hän ui todella syvissä vesissä hahmonsa nahkoissa. Myös elokuvan muut konkarinäyttelijät takaavat vahvan ja varman roolityöskentelyn. On varmasti jo tekovaiheessa ollut hyvin selvää, että tämä elokuva tulisi kahmimaan valtavan määrän Oscar-ehdokkuuksia (yhteensä 12) vaikkakaan kovin montaa Oscaria ei kuitenkaan elokuva onnistunut nappaamaan. Daniel Day-Lewisin pysti oli kyllä ansaittu, mutta olisi voinut sille Jonesin Tommy Leellekin pystin antaa vahvasta sivuosasuorituksesta.<br />
<br />
On myös mukavaa, että elokuva piirtää inhimillisen kuvan Abraham Lincolnista ja hänen elämänsä viimeisistä vaiheista eikä välitä kuvaa täydellisestä kansallismarttyyristä, millaisena hänet usein nykyään vain nähdään.<br />
<br />
Elokuvan tylsyydestä huolimatta, kuuluu se niihin tarinoihin, jotka on täytynyt tehdä. Aihe ansaitsee tulla kerrotuksi myös meille eurooppalaisille, joille Amerikan historian vaiheet eivät ole kovin tuttuja.Minna-Maarit Hartonenhttp://www.blogger.com/profile/16286662574884168903noreply@blogger.com0