Luonnonvoimat vastakkain

BEASTS OF THE SOUTHERN WILD * * * * 

2012 (USA)

Kieli: englanti 

Ikäraja: 12 

Ohjaus: Ben Zeitlin

Käsikirjoitus: Lucy Alibar ja Ben Zeitlin pohjautuen Lucy Alibarin näytelmään "Juicy and Delicious"

6-vuotias Hushpuppy (Quvenzhané Wallis) elää kahdestaan vakavista terveysongelmista kärsivän isänsä (Dwight Henry) kanssa rämeisellä suoseudulla. Paikan nimi on Bathtub ja se sijaitsee jossain Eteläisessä Louisianassa, kaukana kaikesta sivistyksestä. Bathtubin asukkaat ovat onnellisia omissa olosuhteissaan, syömistä riittää vesissä ja viinaa juodaan joka taloudessa. Myrskytulvat ovat kuitenkin tulossa ja alkaa kamppailu elossa säilymisestä sekä evakuointikäskyjen välttelystä.

Beasts of the southern wild on indie-elokuvaa parhaimmillaan. Se on rosoinen ja lämminhenkinen tarina erään pienen mutta rohkean tytön elämästä. Kuvaus on tehty suurimmalta osalta käsivaralta, mikä tuo heiluvine kuvineen aitouden tunnetta elokuvaan. Kuvat ovat muutenkin hyvin kauniita hämyisine valaistuksineen.

Luonto Bathtubissa on mutaista ja ankeaa, mutta pieni Hushpuppy lähestyy sitä niin tutkivasti ja estotta, että se tekee karustakin luonnosta hyvin kaunista. Tytön mielessä pyörivät alkuhärät ja lohkeavat jäävuoret ja siitä tulee hienoa symboliikkaa elokuvan ihmisistä, isän sairaudesta sekä luonnon voimasta.

Elokuva on kahminut kasan palkintoja ja ehdokkuuksia. Se on palkittu mm. Sundancen elokuvajuhlilla, Cannesissa ja sai kourallisen Oscar-ehdokkuuksiakin. Oscareissa tehtiin historiaa kun Quvenzhané Wallis oli nuorin naispääosan esittäjä, joka oli saanut Oscar-ehdokkuuden. Oscaria ei tullut, mutta se ei poista sitä faktaa, kuinka loistava tämä pieni näyttelijä on. Häntä ei voi edes kutsua näyttelijänaluksi, koska tällaista lahjakkuutta saa hakea vaikka mistä konkareista. Hänen tulkintansa tuntui joltakin luonnonvoimalta kun se oli niin aitoa ja itsestään virtaavaa.

Tämä oli myös ensimmäinen kokopitkä elokuva ohjaaja Ben Zeitliniltä ja mies on myös osallistunut käsikirjoittamiseen sekä myös säveltänyt elokuvaan musiikkia. Tämä taidonnäyte avaa varmasti ovia elokuvamaailmassa.

Beasts of the southern wild soljuu ja nytkähtelee eteenpäin hitaasti, mutta vangitsee huomion, lumoaa eikä päästä irti. Se työntää rumasta, mutaisesta maasta esiin jotain upeaa ja näyttää kaunista sielläkin missä ensin näkisi vain rähjäistä ja ällöttävää.

Ranskasta saapuvat apinat

2 PÄIVÄÄ NEW YORKISSA (Two Days in New York) * * 

2012 (Ranska, Saksa, Belgia) 

Kieli: englanti ja ranska 

Ikäraja: 12 

Ohjaus: Julie Delply 

Käsikirjoitus: Julie Delply, Alexia Landeau ja Alexandre Nahon 

2 Päivää New Yorkissa on jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle 2 Päivää Pariisissa elokuvalle.

Marion (Julie Delply) on eronnut pienen poikansa isästä Jackistä ja asuu nyt New Yorkissa uuden avokkinsa, radiotoimittaja Mingusin (Chris Rock) kanssa. Marion on valokuvaaja ja pian lähestyy hänen näyttelynsä avajaiset, jossa hän on julkisuustemppuna myymässä sielunsa eniten tarjoavalle ja odottaa tästä 10 000 dollaria vähintään. Marionin isä (Albert Delply), sisko Marion (Alexia Landeau) ja siskon poikaystävä Manu (Alex Nahon) ovat saapumassa Ranskasta vierailemaan heidän luonaan. Jo lentokentällä isä ratsataan, kun hän yrittää salakuljettaa maahan makkaroita. Marionin sisko kuljeskelee ympäriinsä ilman vaatteita ja hänen poikaystävänsä sotkee asioita minkä kerkeää. Katastrofin ainekset ovat valmiit. 

Elokuvassa nähdään myös Vincent Gallo esittämässä itseään sekä Daniel Brühl pienessä sivuroolissa. 

2 Päivää New Yorkissa on pienen budjetin elokuva, jossa käsikirjoittajakolmikko myös näyttelee keskeisiä rooleja. Julie Delplyn oikea oma isä näyttelee elokuvassa hänen isäänsä ja koska Delplyn äiti on kuollut vuonna 2009 on hän myös elokuvassa kuollut. Tarina sisältääkin paljon yhtymäkohtia Delplyn omaan elämään ja Marionin roolia on pidetty hänen alter-egonaan. 

Minä olisn todella halunnut pitää tästä elokuvasta. Pidän paljon Delplyn tyylistä ja työskentelystä, ranskankielisistä elokuvista, independent-elokuvien vapaasta tulkinnasta, rosoisesta eurooppalaisesta otteesta sekä boheemiuudesta elokuvassa.  Alkuasetelmat ja tarinan ensimmäiset käänteet olivat myös hauskoja. Mutta pian elokuva alkoi muuttua päättömäksi sekoiluksi jossa ei paljon muuta puhuttu kuin kakka, pissa ja pippeli -tyylisiä juttuja. Huutaminen ja sekoilu alkoi pahasti ahdistaa ja tympiä. Ymmärrän kyllä hahmon neuroottisuuden, mutta tässä vedettiin neuroottisuudessa ja tukan repimisessä niin överit, ettei hahmot tuntuneet enää aidoilta tai uskottavilta. 

Sekoilu harmittaa, koska näistä aineksista olisi saanut niin hyvän elokuvan. Näyttelijäntyössäkään ei ole muuta moitittavaa kuin se överi sekopäisyys. Jotain hauskojakin lohkaisuja elokuva sisälsi mutta niitä oli niin vaikea kalastella sieltä kökön seasta. Lupaava alku myös unohtui sikailua katsellessa.

Ohjaaja, käsikirjoittaja Julie Delply, mikä pettymys! Pystyisit varmasti parempaan!