NÄLKÄPELI (The Hunger Games) * * *
2012 (USA)
Kieli: Englanti
Ikäraja: 12
Ohjaus: Gary Ross
Elokuva pohjautuu Suzanne Collinsin samannimiseen menestysromaaniin. Nälkäpeli sijoittuu tulevaisuuteen ja Panem-nimiseen diktatuuriin, mikä sijaitsee nykyisen Pohjois-Amerikan paikalla. Panem on jaettu 13 vyöhykkeeseen ja vyöhykkeet nousivat aikoinaan kapinaan maan pääkaupunkia Capitolia sekä sen hallitsijoita vastaan. Syttyi tuhoisa sota, jonka seurauksena 13. vyöhyke hävitettiin. Rauhan solmimisen edellytyksenä oli myös, että joka vuosi 12 jäljelle jäänyttä vyöhykettä lähettävät yhden tytön ja yhden pojan taistelemaan Capitolissa pidettävään Nälkäpeli-ohjelmaan. Pelin ideana on, että nuoret taistelevat metsässä luontoa ja toisiaan vastaan ja vain yksi voi voittaa ja säilyttää henkensä. Voittanut saa palkaksi mainetta ja mammonaa, mutta hopeaa pronssia ei jaeta vaan häviäminen merkitsee varmaa kuolemaa.
Tarinan keskiössä on 12. vyöhykkeellä elävä Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence), joka hankkii ruokaa perheelleen metsästämällä eläimiä jousipyssyllään. Sankarittaren pikkusisko Primrose (Willow Shields) on ensimmäistä kertaa mukana Nälkäpeliin osallistuvien arvonnassa ja tottakai nalli napsahtaa juuri hänelle. Katniss tarjoutuu kuitenkin siskonsa puolesta vapaaehtoiseksi pelaajaksi, tribuutiksi ja poikapelaajaksi valitaan Peeta Mellark (Josh Hutchersson), joka on jäänyt Katnissin mieleen menneisyydestä. Pari matkustaa Capitoliin valmennettavaksi ja Nälkäpeli voi alkaa. Elokuvan muissa rooleissa nähdään mm. Woody Harrelson, Lenny Kravitz, Toby Jones, Stanley Tucci, Liam Hemsworth, Donald Sutherland sekä Wes Bentley.
Tarinan juoni on mielenkiintoinen ja pinnan alla piilee syvällisiä teemoja. Alun peliin osallistuvien arvonta toi vahvasti mieleen kuvat toisen maailmansodan keskitysleireistä. Tarinassa on piirteitä kreikkalaisesta mytologiasta ja se pohdiskelee nykykulttuurin tosi-tv -formaattien raadollisuutta. Elokuvan tulevaisuusmaailma on vain vienyt tosi-tv:n astetta pidemmälle kun siihen osallistuvat joutuvat kamppailemaan hengestään viihdyttääkseen parempiosaisia ihmisiä. Mutta kyllä nykypäivänäkin realityohjelmat ratsastavat siihen osallistuvien henkilökohtaisella tragedialla kutsuen sitä viihteeksi ja saaden siitä lisää katsojia sarjoilleen.
Nälkäpeli pohdiskelee myös yhteiskuntaluokkien eroja sekä ihmisen ahneutta. Köyhän, tavallisen väestön ja Capitolissa elävän pienen elitistisen, hyvin toimeentulevan ryhmän erot ovat hyvin havaittavissa. Siinä kun tavallinen kansa kamppailee joka päivä ruokansa eteen nuhjuisissa 50-luvun henkisissä vaatteissaan, pukeutuu porvaristo pröystäillen hullunkurisiin vaaatteisiin ja peruukkeihin kuin Marie-Antoinette parhaina päivinään. Elokuvan diktatuurin nimi 'Panem' kätkee myös selvästi taakseen merkityksen, kun se tuo vahvasti mieleen muinaisen Rooman käyttämän latinankielisen lausahduksen 'Panem et Circenses' eli Leipää ja Sirkushuveja. Nälkäpelin maailma nojautuukin vahvasti tuolle lauseelle, kun se ylläpitää rauhaa tarjoamalla kansalle väkivaltaa viihteeksi.
Vaikka elokuvan tarinapuoli onkin kohdallaan, on silti elokuvassa puutteensa. Suurimmat puutteet lienevät toteutuksessa. Paikoin Nälkäpeli ei tuntunut hyvin tuotetulta elokuvalta vaan kameratyöskentely vaikutti nopeasti hutaistulta ja jopa tarkoituksettoman tv-sarjamaiselta. Elokuvassa oli myös jotain sekavia sekä pitkästyttäviä kohtia, joita olisi voinut saada yhtenäisemmäksi ja tiiviimmäksi kunnon editoinnilla. Elokuvan juoni, jännitys ja tapahtumien sijoittuminen tulevaisuuteen tarjoaa kaikki herkulliset mahdollisuudet upeaan elokuvaan, joita ohjaaja Gary Ross ei oikein ole osannut hyödyntää. Jännitys ja shokkielementit on jätetty minimiin eikä henkilöillekään ole paljon annettu mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä.
Elokuva on myös melko ennalta-arvattava vaikka sen nopea loppuminen jättääkin joitakin kysymyksiä auki. Käsittelemättömät asiat ja tukahdetut tunteet tuovat mieleen, että elokuvalle olisi suunnitteilla jatko-osia.
