10 kertaan nähdyt alapääsketsit

VARASTO * ½

2011 (Suomi)

Ikäraja: 12

Ohjaus: Taru Mäkelä

Varasto perustuu Arto Salmisen samannimseen romaaniin. Käsikirjoituksen elokuvaan on tehnyt Veli-Pekka Hänninen.

Varasto kertoo maalikaupan varastosta jossa häärivät Rousku (Kari-Pekka Toivonen), hänen työkaverinsa Raninen (Aku Hirvniemi), jota ei ole älynlahjoilla siunattu sekä Karita (Minttu Mustakallio), joka kelpaa kyllä sinkkuelämästä nauttivan Rouskun sänkyyn, muttei elämänkumppaniksi. Karitalla on kuitenkin suunnitelmansa Rouskun jallittamiseksi.

Sivurooleissa nähdään myös Vesa-Matti Loiri, Hannele Lauri, Juha Muje, Vesa Vierikko, Esko Salminen ja Jope Ruonansuu.

Elokuvaa on mainostettu kaunistelemattomaksi duunarikomediaksi. Ja sitä se onkin, pitäen tarinan keskiössä Kari-Pekka Toivosen esittämää Rouskua ja hänen kasvuaan ihmisenä. Elokuva rakentaa hahmoistaan stereotypiset karikatyyrit ja yrittää pitää kiinni näistä mielikuvista ilman yllätyksiä. Tämä tekee Varastosta melko tylsän katsottavan.

Myöskään pääosan esittäjät Mustakallio ja Toivonen, eivät tuo mitään uutta tarinaan vaan vetävät roolit samalla rutiinilla kuin minkä tahansa muun sketsin. Jos siis olet nähnyt yhden sketsin tai hahmon, tuntuu Varasto enemmän kuin tutulta. Mustakallio ja Toivonen ovat esittäneet pääosia jo kourallisessa suomalaisia elokuvia ja Varaston riskittömyys asettaa nämä näyttelijät pääosiin ihmetyttää. Elokuvan vahvuus on ehdottomasti raikkaat sivuosahahmot. Mielellään olisi nähnyt enemmänkin Karitan äitiä ja hänen miesystäväänsä esittävien Hannele Laurin sekä Vesku Loirin roolityöskentelyä. Hahmot kun olivat hyvin herkullisia kuvauksia tavallisista mutta myös tavallaan surullisista ihmisistä. Myös Putouksessa loistanutta Aku Hirviniemeä on näkynyt harvoin pitkissä elokuvissa ja Varasto olisi tuntunut jo kovinkin paljon tuoreemmalta jos esim. Hirviniemi olisikin esittänyt Toivosen roolia.

Myös elokuvan pelkästästään seksin ja alapääjuttujen seuduilla pyörivät vitsit ja juoni rupeaa puuduttamaan eikä tunnu enää edes hauskalta. Paljon myös ihmetyttää Varaston saamat positiiviset arvostelut ja huikeat katsojaluvut. Toivottavasti tämä ei ole suomalaisen elokuvan tuleva suunta. 

Parempia suomalaiselokuvia odotellessa...

Psykoanalyysin isät kilpasilla

A DANGEROUS METHOD * * *

2011 (Englanti, Kanada, Saksa, Sveitsi)

Kieli: Englanti

Ikäraja: 12

Ohjaus: David Gronenberg

Elokuvan A Dangerous Method on käsikirjoittanut David Cronenberg ja se perustuu Cronenbergin näytelmään: The Talking Cure ja näytelmä taas perustuu John Kerrin kirjoittamaan kirjaan: The Most Dangerous Method: Story of Jung, Freud and Sabina Spielrein.

Eletään ensimmäisen maailman sodan kynnyksellä Sveitsin Zürichissä ja Carl Jungin (Michael Fassbender) hoitoon mielisairaalaan tuodaan hysteriasta kärsivä venäläissyntyinen juutalaisnainen Sabina Spielrein (Keira Knightley). Jung kokeilee Sabinaan Freudin radikaalia ja uutta hoitomuotoa, keskusteluterapiaa käyttäen apunaan sana-assosiaatiota ja unien tulkintaa.  Hoito alkaa tehota Sabinaan ja lapsuuden kokemusten vaikutus alkaa myös hahmottua. Sabina on hyvin älykäs ja alkaa osoittaa kiinnostusta tätä uutta hoitomuotoa kohtaan samalla kun hänellä herää toive aloittaa opinnot lääkäriksi. Pian Jungin ja Sabinan välille kehittyy intohimoinen romanssi ja Jung ajautuu myös törmäyskurssille oppi-isänsä, Sigmund Freudin (Viggo Mortensen) kanssa.

Dangerous Methodin tekee mielenkiintoiseksi sen tosipohjaisuus. Sabina Spielrein oli tosiaan Jungin potilas ja hänestä tuli myöhemmin lastenlääkäri sekä yksi maailman ensimmäisistä naispsykoanalyytikoista. Hänellä ja Jungilla oli myös rakkaussuhde. Elokuva valottaa myös hienosti Jungin ja Freudin läheistä työtoveruutta ja keskinäistä kunnioitusta sekä tapahtumia jotka ovat osaltaan vaikuttaneet Jungin ja Freudin välirikkoon vuonna 1912. Toki elokuva sisältää myös fiktiota ja väritystä oikealle tarinalle.

Elokuvan suurin vahvuus ovat kuitenkin näyttelijäsuoritukset. Olen pitänyt Keira Knightleytä suhteellisen tylsänä, yhden ilmeen näyttelijättärenä ja olin positiivisesti yllättynyt, että tässä elokuvassa nämä ajatukset karisivat täysin. Knightleyn kouristukset ja kohtaukset edellyttivät täyttä heittäytymistä rooliin ja hän tekee äärimmäisen vahvan, luihin asti läpitunkevan suorituksen roolissaan. Viggo Mortensen myös näyttää kykynsä hahmojen sielunelämän tulkkina ja erityisesti hänen ja Michael Fassbenderin yhteiset kohtaukset tuntuvat pitävän sisällään valtavan jännitteen.

Elokuvan suurimmat puutteet ovat kuitenkin käsikirjoituksessa ja itse tarinassa. Elokuva alkaa mielenkiintoisesti, mutta jossain vaiheessa tarinan yksiulotteisuus ja pelkän seksuaalisen tarkastelun yksipuolisuus saa katsojan kyllästymään ja menettämään mielenkiintonsa. Hahmot tuntuvat liian pelkistetyiltä eikä motiiveja valoteta juuri lainkaan. Elokuvasta jää myös kovin steriili loppumaku, vaikka sen pitäisi aiheensa myötä uppoutua syvälle ihmismielen liikkeisiin. Silti A Dangerous Method on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen paketti, josta Keira Knightleyn roolisuoritus on merkittävässä osassa.

"Ihmiset eivät muutu"

YOUNG ADULT * * * 

2011 (USA)

Kieli: Englanti 

Ikäraja: 12

Ohjaus: Jason Reitman

Mavis Gary (Charlize Theron) on alkoholisoitunut ja eronnut 37-vuotias nainen, joka haikailee lukioaikaisia parhaita päiviään, jolloin hän oli koulun suosituin tyttö. Mavis lähtee matkalle pieneen kotikaupunkiinsa missionaan valloittaa takaisin lukioaikaisen poikaystävänsä, Buddyn (Patrick Wilson). Ongelmana on vain, että Buddy on onnellisesti naimisissa sekä pienen vastasyntyneen tyttären ylpeä isä.

Mavis törmää matkallaan entiseen koulukaveriinsa Matt Freehaufiin (Patton Oswalt), joka rampautui aikoinaan kovaotteisesta koulukiusaamisesta. Matt ja Mavis ystävystyvät kun he huomaavat elämän kyynisyyden ja negatiivisen ajattelun yhdistävän heitä.

Young Adult on ennenkaikkea musta komedia, joka on hyvin melankolinen ja ahdistavakin kuvaus ongelmallisista ihmisistä. Tarinan päähenkilö, Mavis on jämähtänyt nuoruusvuosiinsa 90-luvulle, eikä osaa tarttua enää tähän päivään. Charlize Theron tekee jälleen loistavaa työtä esittäessään tätä epätoivoista naista. Mavis laahustaa päivät huppareissaan ja toimii nuorten kirjasarjan haamukirjoittajana, jota hänen oma elämänsä tuntuu heijastelevan. Mavisin hahmo on kaikkea muuta paitsi samaistuttava. Mavis on itsekeskeinen, narsistinenkin jopa, ilkeä, kyyninen ja hyvin surullinen hahmo. Hän ei tajua omaa surkeaa tilaansa vaan on fiksautunut omaan menneisyyteensä ja paremmuuteensa.

Elokuvan käsikirjoittaja Diablo Cody on tehnyt hienoa työtä luodessaan Young Adultin hahmot. Tarinassa on mukana joitakin ennalta-arvattavuuksia ja stereotypioita, mutta elokuva on silti melankolisuudessaan varsin raikas ja ennalta-arvaamaton paketti. Diablo Cody sekä elokuvan ohjaaja Jason Reitman ovat työskennelleet yhdessä aikaisemmin elokuvan Juno tiimoilla.

Patton Oswalt esittää juuri sellaista nörttiä hahmoa kuin missä tahansa muussa roolissaan elokuvissa tai tv:ssä. Silti Oswaltin huumorintaju tuntuu toimivan ja kemia Charlize Theronin kanssa tuntuu varsin onnistuneelta yhdistelmältä.

Mikään perinteinen romanttinen komedia, Young Adult ei ole, eikä se tarjoile mukavaa viihdettä katsojilleen. Mutta se kyllä tarjoaa pohdiskeltavaa ihmisen perusluonteesta ja sen muuttumattomuudesta sekä menneisyyteen jämähtämisestä. Young Adult ei jätä mukavaa jälkimakua vaan pikemminkin hieman ahdistavan ja kyynisen tunteen.