19.1.2013

Bournea ilman Bournea

MEDUSAN PERINTÖ (The Bourne Legacy) * * * 



2012 (USA)

Kieli: Englanti

Ikäraja: 12

Ohjaus: Tony Gilroy

Jason Bournen ilmaantuminen on osoittanut monien USA:n salaisten osastojen mädännäisyyden ja näistä halutaan kertaheitolla eroon. Osastojen agentteja halutaan eliminoida, mutta Aaron Cross (Jeremy Renner) osoittautuu vaikeammaksi nistittäväksi kuin kolleegansa. Alkaa ajojahti ja moni Bournea autaneen pää on myös pölkyllä.

Medusan perintö jatkaa tuttua Medusa eli Jason Bourne elokuvatrilogian sarjaa ja osa elokuvan hamoista on tuttuja mm. Rachel Weisz geenitutkijan roolissaan, mutta mukaan on mahtunut myös uusia hahmoja kuten Edward Nortonin esittämä Eric Byer, joka johtaa peittely-yritysten listimisjoukkoja.




Medusan perintö jatkaa tuttua Medusa/Bourne -elokuvasarjaa joka suhteessa. Medusan perintö on tiivistunnelmainen trilleri ja agenttiseikkailu, jossa ei voi luottaa oikeastaan kehenkään. On myös jännä seurata elokuvan päähenkilön ratkaisevan katsojaa vaivaavat kysymykset ja mustat aukot.

Medusan perintöä tulee väistämättä verranneeksi sarjan edellisiin elokuviin ja oli mukava yllätys, että Jeremy Renner on lähtenyt niin eri lähtökohdista työstämään hahmoaan. Rennerin hahmo ei ole niin tuskan lävistämä ja itseään piinaava kuin Matt Damonin Jason Bourne, vaan suoraviivaisempi ja tavallaan myös fyysisempi. Aaron Crossin hahmo tuntuu luontaiselta Rennerille ja on myös hyvin miellyttävää katseltavaa. Myös Nortonin hiljaisen pahiksen rooli on hyvin istuva sekä vakuttavaa katseltavaa.

Vaikka Medusan perintö -elokuva viittaa vahvasti edellisiin elokuvan osiin, on se silti aivan oma elokuvansa, vaikkakin eteenkin elokuvan alkupuoliskon ymmärtämistä edellisten elokuvien näkeminen auttaa suuresti, muuten elokuva saattaa varmasti vaikutta sekavalta sekä pirstaleiselta. Rennerin medusa on fyysisempi ja tavallaan intohimoisempi kuin edelliset sarjan elokuvat, vaikka varsinaista intohimoa ei sormella osoitellakaan. Rooli on tavallaan jatke Rennerin edellisiin rooleihin Avengersin Haukansilmänä tai Mission Impossiblen toimistosihteeri/agentti Brandtina.

Elokuva ei osoittele sormella muitakaan yksityiskohtia vaan tukeutuu katsojan ymmärryskykyyn sekä muistiin edellisistä elokuvasarjan jaksoista. Elokuvan alkuopuolisko loppua kohden vaikuttaa mielenkintoiselta, jännältä sekä motiiveiltaan ymmärrettävältä, mutta loppua kohden tarina hieman lässähtää. Ehdottomasti jatko-osia odotellen, erityisesti jos Matt Damon saataisiin houkuteltua takaisin Bournen rooliin, olisi mielenkiintoista nähdä hänen yhteistyönsä Jeremy Rennerin rinnalla.

17.1.2013

Tarinoita petoksesta

 KOLME OPPITUNTIA RAKKAUDESTA (Manuale d'am3re) * * 




2011 (Italia)

Kieli: Italia (hieman myös ranskaa ja englantia)

Ikäraja: 12

Ohjaus: Giovanni Veronesi

Elokuva kertoo kolme tarinaa rakkaudesta, jotka on nimetty: Nuoruus, aikuisikä ja vanhuus. Elokuvan ensimmäinen tarina kertoo kohta avioituvasta asianajajasta, Robertosta (Riccardo Scamarcio), joka työkomennuksellaan törmää kauniiseen ja provokatiiviseen Micoliin (Laura Chiatti), johon koko kylän miehet ovat rakastuneet. Pian Roberto ajautuu kiihkeään suhteeseen Micoliin ja skypellä iltaisin soitteleva tyttöystävä alkaa jäädä unholaan.

Toisessa tarinassa keski-ikäinen, kaljuuntunut uutisankkuri Fabio (Carlo Verdone) aloittaa suhteen nuoreen Elianaan (Donatella Finocchiaro) 25 uskollisen avioliittovuoden jälkeen. Pian suhde saa oudot piirteet eikä Fabio enää pääsekään Elianasta niin vain eroon.

Kolmas kertomus pitää keskiössään amerikkalaista eläkkeelle jäänyttä professoria, Adriania (Robert De Niro) ja ystävyyssuhdetta naapuriinsa ja eteenkin naapurin kauniiseen tyttäreen, Violaan (Monica Bellucci).



Elokuvaan on yritetty kyhätä yhdistävä hahmo, taksia ajava Cupido (Vittorio Emanuele Propizio), joka nitoo kolme tarinaa yhdeksi. Cupidon hahmo tuntuu päälleliimatulta ja paperiselta ja elokuva toimisi paljon paremmin ilman tätä hahmoa.

Elokuvan vahvuus on ehdottomasti eläväinen italian kieli ja kulttuuri sekä kauniit maisemat ja tunnelmalliset italialaiskylät. Vaikka elokuvan visuaalinen puoli on hyvin vetoavaa, samaa ei voida sanoa kömpelöstä tarinasta. Kolme oppituntia rakkaudesta voisi olla hyvin nimetty Kolme oppituntia petoksesta -nimiseksi. Elokuva keskittyy kuvailemaan puolison sekä ystävän pettämistä. Se tehdään vielä niin kevyin ottein, että tarinasta jää naivin yksioikoinen jälkimaku. Sen lisäksi, että tarina on moraalisesti arveluttava, se on myös poliittisesti sekä eettisesti epäkorrekti. Tarina on kaikissa piirteissään hyvin yksioikoinen sekä perspektiivitön kuvaus ihmissuhteista.

Elokuvan kolmas kertomus on vahvin osuus tarinassa kun Robert De Niro ja Monica Belluccin vahva roolityöskentely heittää pienen pelastusrenkaan koko elokuvalle. Tarina ei kolmannessakaan osiossa ole kovin kaksinen, mutta onpahan hämmentävän hauskaa katsella De Niron keikaroivan kalsareissaan musiikin tahtiin vaivaantuneen näköisenä.