SOVINTO (Svinalängorna) * * *
2010 (Ruotsi, Tanska, Suomi, Norja)
Ohjaus: Pernilla August
Elokuva pohjautuu Susanna Alakosken romaaniin Sikalat ja se on kertomus siirtolaisuudesta, kasvusta sekä alkoholismista.
Tarina lähtee liikkeelle nykyhetkestä kun päähenkilö Leena (Noomi Rapace) saa puhelun kotiinsa, että hänen äitinsä (Outi Mäenpää) on sairaalassa ja tekee kuolemaa. Leena lähtee vastentahtoisesti matkalle miehensä (Ola Rapace) sekä kahden tyttärensä kanssa. Matkalla Leena palaa muistoissaan 70-luvulle, aikaan jolloin he perheenä muuttivat Suomesta Ruotsiin ja kuinka asiat alkoivat luisua käsistä.
Alkuasetelmasta tulee vaikutelma, että Leenan lapsuus kätkee taakseen kipeitä asioita joita pikkuhiljaa tiputellaan katsojan mietittäväksi. Katsojalle tarjoillaan lähtöasetelma sekä lopputulos ja kysymykseksi jää vain, että miten sinne on päästy.
Päänäyttelijätär, Noomi Rapace löi itsensä läpi vahvassa roolissa Lisbeth Salanderina Millenium –trilogiassa. Sovinnossa Rapacen rooli ei ole niin raflaava, mutta hän onnistuu tälläkin kertaa luomaan uskottavan hahmon. Hänen suorastaan alkuvoimaista vimmaa ei voi kuin ihailla. Jopa pienissä eleissä, vain katseessa ja silmien liikkeessä on sellaista voimaa ja dynamiikkaa johon ei kyllä moni pysty. On myös mielenkiintoista katsella kuinka tosi elämän pariskunta näyttelee avioparia, kun Noomi Rapacen aviomies Ola Rapace näyttelee päähenkilö Leenan aviomiestä Johania. Ja hyvinhän se toimii. Ola tarjoaa turvallisen ja luotettavan tasapainon Noomin roolisuoritukseen.
Outi Mäenpää ja Ville Virtanen näyttelevät Leenan vanhempia 70-luvun miljöössä. Heille onkin jo tuttua useista rooleista näytellä yhdessä avioparia ja tässäkin se tuntuu hyvin uskottavalta sekä varmalta. On ilo seurata sellaista ammattitaitoa. Myös lapsinäyttelijä Tehilla Blad tekee loistavaa työtä nuorena Leenana.
Sovinto on hyvin toteutettu sekä uskottava kertomus vastuunkantajalapsen selviytymisestä ruotsinsuomalaisessa alkoholistiperheessä ja se väläyttää katsojalle molempia näkökulmia elämään, juopuneen sekä selvän. Niiden erilaisuus kiteytettiin hienosti kun Outi Mäenpään hahmo, Aili kuiskasi tyttärelleen Leenalle ”Olihan meillä mukavaakin. Muistatko ne juhlat, juhlat joissa isä tanssi sambaa?” ja johon Leena vastasi: ”Ei ollut juhlia. Oli vain oksennusta ja paskaa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti