VETTÄ ELEFANTEILLE (WATER FOR ELEPHANTS) * * * *
2011(USA)
Ohjaus: Francis Lawrence
Iltamyöhään sirkuksen ulkopuolella liikkuu vanhus, jonka epäillään olevan kadonnut läheisestä vanhainkodista. Mies vaikuttaa kuitenkin ihan skarpilta ja alkaa kertoa menneestä elämästään sirkusmaailmassa. Hän kertoo olleensa mukana sirkushistorian suurimmassa tuhossa vuonna 1931.
Tästä katsojaa lähdetään kuljettamaan miehen mukana 30-luvun Yhdysvalloissa. Mies on eläinlääkäriksi opiskeleva Jacob Jankowski (Robert Pattison), joka menettää hetkessä vanhempansa sekä kotinsa. Jacob ahdistuu, lähtee pois kotikaupungistaan ja mutkien kautta päätyy sirkuksen työntekijäksi. Sirkuksen omistaja, August (Christoph Waltz) johtaa seuruettaan rautaisella ja julmalla kädellä. Hänen vaimonsa, Marlena (Reese Witherspoon) on taas sydämellinen, lämmin, sädehtivä ja eläinrakas. Ja tietysti Jacob rakastuu pomonsa vaimoon.
Elokuvan ensimmäinen kohtaus ja sirkuksen tuhon mainitseminen tuo varjon tarinan ylle ja sitä vain jännityksellä odottaa miten asiat alkavat kehkeytyä. Ei tarvitse olla Einstein, jotta ymmärtää, että jotenkin tämä kolmiodraama omistajan, hänen vaimonsa sekä nuoren eläinlääkärikokelaan välillä olisi jotenkin yhteydessä mainittuun tuhoon.
Vettä elefanteille pohjautuu Sara Gruen samannimiseen romaaniin. Sen ohjaajan, Francis Lawrencen historia menestyksekkäänä musiikkivideoiden ohjaajana näkyy elokuvassa positiivisesti. Kuvat ovat hyvin kauniita ja tuntuu, että jokainen yksityiskohta ja kuvakulma on mietitty tarkkaan.
Näyttelijävalinnat on myös tehty tarkoin. Christoph Waltz tekee taas loistavaa työtä äkkipikaisena, arvaamattomana, mustasukkaisena, julmana ja ristiriitaisenakin hahmona. Sekä Witherspoon että Pattison vakuuttavat sydämellisissä rooleissaan. Huomion arvoista on myös Rosie -norsun (oikealta nimeltään Tai) yhteistyökyky. Aivan kuin sillä olisi huumorintajua ja pelisilmää, mutta ainakin näyttelijänlahjoja Tailla täytyy olla sillä tämä on jo toinen Tain suuri elokuvarooli. Viimeksi Tai on nähty Bill Murrayn komediassa Yllätysperintö vuodelta 1996.
Elokuvan markkinoinnista sekä mainoskuvista voisi päätellä, että Vettä elefanteille olisi puhdas romanttinen elokuva. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan perinteinen romantiikka näyttäytyy lähinnä vain sivuroolissa, siksi elokuvaa voi hyvin suositella myös miehille.
Vettä elefanteille tuo katsojalle realistista kontrastia elämästä. Elämä on sellaista kuin me itse siitä teemme. Jos olemme paatuneita kyynikkoja, näyttäytyy elämä meille astetta raaempana, mutta jos etsimme viattomuutta, rakkautta ja lämpöä, näyttäytyy elämä myös sellaisena meille. Vettä elefanteille on suuri ja kaunis elokuva inhimillisyydestä, toivosta ja toisista mahdollisuuksista ottaen samalla kantaa siihen, miten eläimiä tulisi kohdella ja mitä niiden kohtelu kertoo ihmisen luonteesta. Vettä elefanteille on kaikinpuolin viihdyttävä, mutta myös syvällinenkin kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti