MIDNIGHT IN PARIS * * * *
Ohjaus ja käsikirjoitus: Woody Allen
Romanttisessa ja kauniissa Pariisissa aikaansa viettävät kihlapari Gil (Owen Wilson) ja Inez (Rachel McAdams) sekä Inezin vanhemmat (Kurt Fuller ja Mimi Kennedy). Inez omaa hyvin realistisen ja konservatiivisen elämänasenteen kun taas Gil haaveilee kirjailijan urasta ja haikailee kulta-ajan Pariisiin. Mystinen Pariisi raottaakin oveaan Gilille keskiyöllä ja poimii hänet matkalle, mikä vilisee Gilin omia esikuvia Hemingwaysta Salvador Daliin.
Woody Allen on onnistunut hyvin tasapainoillessaan nykyhetken sekä 1920-luvun Pariisissa tässä kiehtovassa fantasiatarinassaan. Midnight in Parisissa pääosaa näyttelee kaunis Pariisi, kiehtovat menneisyyden ikonit sekä intohimo ja sivuosassa näyttäytyy romantiikka. Mistään tavallisesta romanttisesta komediasta ei siis ole kysymys.
Dialogit ovat Allenin tyyliin nokkelia, ironisia ja meheviä, mitkä saavat pienen, humoristisen kierteen Owen Wilsonin narisevasta nasaaliäänestä. Myös näyttelijävalinnat ovat osuvia. Pääpari Wilson ja McAdams ovat tuttu pari myös komediasta Kuokkavieraat ja heidän komiikantajunsa ei petä tälläkään kertaa, joskin tulkinta on luonnollisesti erilaista. Corey Stollin esittämä Hemingway pudottelee dialogia runnoen sanat luihin sekä ytimiin ja pistää haistamaan, maistamaan ja koskettamaan ilmaisemiaan tunnetiloja. Marion Cotillard viettelee kauniina, taiteilijoiden muusana Adrianana.
Elokuva vilisee viittauksia taiteeseen, kirjallisuuteen sekä arkkitehtuuriin. Tuntuu, että Allen on nyt kirjoittanut sellaisen käsikirjoituksen jota hän on aina toivonut voivansa kirjoittaa ja sijoittanut sinne kaikki idolinsa Pariisin kultakauden boheemi-elämästä.
Midnight in Paris on lumoava ja kepeä pintaraapaisu menneisyyden stereotyyppisistä hahmoista pohdiskellen nykyajankin ihmiselle tuttuja teemoja: Minkälainen on minun täydellinen elämäni? Toteutanko haaveitani vai olenko järkevä ja teen uraa sekä rahaa? Allen kuljettaa hienosti tarinaa ajan eri kerroksissa sortumatta selittelyyn ja jättää oivalluksen katsojalle.
Midnight in Parisia voi suositella katsottavaksi, vaikkei yleensä Allenin tyylistä pitäisikään. Elokuva on raikas ja viaton tuulahdus, mikä tuo hyvän mielen sekä kaipuun Pariisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti