Raha on aikaa

IN TIME * * ½

2011 (USA)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Andrew Niccol

In Time sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat ikuisesti nuoria ja kauniita. 25-vuotiaana jokaisen ”kello” aktivoituu ja aikaa on annettu vielä vuosi. Kun kello pysähtyy, pysähtyvät myös ihmisen elintoiminnot ja hän kuolee. Palkka työstä maksetaan aikana jokaisen käsivarressa vilisevään aikalaskuriin eli kelloon. Köyhimmät saavat palkakseen vain päivän aikaa elinkustannusten jatkuvasti noustessa. Kun taas rikkaat pystyvät käytännössä elämään ikuisesti kunhan eivät hölmöile.

Will Salas (Justin Timberlake) on huonoksi onnekseen sattunut syntymään köyhimpään aikavyöhykkeeseen eli gettoon. Hän taistelee joka päivä hengestään ja on tottunut elämään viime hetkessä juosten. Yllättäen hän saa lahjaksi ylettömän määrän vuosia, joilla voisi käytännössä ostaa mitä vain, mutta Wilillä on missio, jota hän lähtee toteuttamaan. Peräänsä hän saa aikavahti Raymond Leonen (Cillian Murphy) ja tutustuu ökyperheen tyttäreen, jota näyttelee Amanda Seyfried.

In Time ammentaa ihmisen luonnollisesta halusta elää ikuisesti ja on tulevaisuuden Bonnie & Clyde –tarina. Elokuva käsittelee varsin tuttuja teemoja eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, joita Andrew Niccol käsitteli myös käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan tieteiselokuvassaan Gattaca (1997). Siinä missä Gattaca onnistui rakentamaan monikerroksisen tieteiskuvaelman tulevaisuuden geenimanipulaatioista ja siinä pyristelevistä persoonista inhimillisin ottein, jää In Time vain pieneksi toimintapätkäksi tulevaisuuden lavasteissa. In Timen idea ja lähtöasetelma ovat kyllä varsin herkulliset, mutta toteutus ei ole yltänyt ihan idean tasalle.

Näyttelijäsuoritukset tuovat mieleen kaurismäkeläisen lakoonisen sanojen pudottelun, mutta hahmot motiiveineen jäävät köykäisiksi eikä Justin Timberlakelle voisi pahemmin ruusuja viskellä tästä suorituksesta.

Jos In Timen ottaa puhtaasti vain viihteenä, on se ihan onnistunut scifi-action -elokuva. Ihan metsään eivät myöskään elokuvan pohdiskelut ole menneet, koska päällimmäiseksi jäi tunne siitä kuinka etuoikeutettu olen, ettei tarvitse elää vain päivää kerrallaan vaan, että minulla on vuosia jopa kymmeniä elinaikaa.