Miksi natsit pommittivat Lontoota mutteivät Pariisia?

THE MONUMENTS MEN * * * 

2014 (USA, Saksa) 

Kieli: englanti (myös saksa, ranska, venäjä ja flaami)  

Ikäraja: 12 

Ohjaus: George Clooney 

Käsikirjoitus: George Clooney ja Grant Heslov pohjautuen Robert M. Edselin sekä Bret Witterin kirjoihin

Tositapahtumiin löyhästi pohjautuen yhdysvaltalainen luutnantti Frank Stokes (George Clooney) kerää erikoisjoukon II Maailmansodan aikana palauttaakseen natsien rosvoamat taideaarteet niiden oikeille omistajilleen. Tapahtumat sijoittuvat sodan loppuvaiheille, alkaen heinäkuussa 1944 heti Normandian maihinnousun jälkeen.

Stokesin erikoisjoukkoihin kuuluvat:
James Granger (Matt Damon)
Richard Campbell (Bill Murray)
Walter Garfield (John Goodman)
Jean Claude Clermont (Jean Dujardin)
Donald Jeffries (Hugh Bonneville)
Preston Savitz (Bob Balaban)
Sam Epstein (Dimitri Leonidas)

Lisäksi elokuvassa nähdään Cate Blanchett ransklalaisena taidemuseon kuraattorin, Claire Simonen roolissa.

Hollywoodin ehkä mukavin mies George Clooney ei  paljon joutune elokuviinsa tähtiä suostuttelemaan, niin helposti tuntuu suuren luokan näyttelijät lähtevän mukaan hänen projekteihinsa. The Monuments Men ei tee poikkeusta. Castingista aivan aluksi tuli mieleen Ocean's eleven ja jotain samantuntuista kaverihenkeä onkin tässä elokuvassa.

Muutaman salakuopan elokuva kuitenkin sisältää. Jos odotat perinteistä sotaelokuvaa, tulet pettymään. Jos haluat elokuvan tarjoilevan sinulle röhönauruja tai armotonta toimintaa, tulet pettymään. Ja jos kuvittelet, että The Monuments Men sisältää syväluotaavaa draamaa, tulet pettymään. The Monuments Men on hidastempoinen draama-komedia, jonka huumori on vivahteikasta rivien väleistä löytyviä hetkiä ja tilanteita. Mitään kovaa irroittelua tai selkeää ironiaa on elokuvasta turha etsiä. Elokuva ei myöskään ole mikään tyypillinen sotakuvaus, se ei keskity sodan kauheuksien kuvaamiseen vaan keskittyy taiteen rakastajien näkökulmaan. Mitään suurta taidekuvaelmaakaan elokuva ei tarjoile, taidetta kyllä näytetään ja siitä puhutaan, mutta se ei näyttele kovin suurta osaa elokuvassa, toisin kuin voisi lähtökohdista kuvitella.

The Monuments Menin ongelma onkin, että sitä on vaikea lokeroida. Mutta miksi pitäisi?

The Monuments Men ei ole saanut kovin hyviä arvosteluja eikä ole tahkonnut lippuluukuillakaan paljon budjettiaan enempää. Suurimmaksi osaksi luulen, että sille on ladattu tiettyjä odotuksia eikä ole osattu vain istua ja nauttia mitä tarjoillaan.

Elokuvan hahmoilla on kaikilla oma mielenkiintoinen menneisyytensä ja erilaisuutensa, mutta hahmojen kehittelyyn ei paljon paneuduta. Roolityöskentely on tähdiltä sellaista perusvarmaa, hieman yllätyksetöntä mutta pilke silmäkulmassa toteutettua työtä. Pienenä pettymyksenä täytyy kuitenkin mainita Cate Blanchett, jonka stereotypioihin ja huonosti toteutettuun aksenttiin kaatuva miehenkipeä, hiljainen vastarintalaishahmo ei tunnu vakuuttavalta.

Minä rakastan taidetta ja tunsin samaistuvani elokuvan kulttuuria varjeleviin hahmoihin. Tämä on saattanut värittää elokuvakokemustani verrattuna miten muut ovat sen kokeneet. Minä koin The Monuments Menin viihdyttävänä ja mukavana elokuvakokemuksena, jota voisin suositella niille jotka ottaisivat sen vastaan avoimin mielin eikä liian ryppyotsaisesti.

Täytyy vielä mainita elokuvan lopun liikuttava hetki kun George Clooneyn hahmoa, Frank Stokesia esitti hänen oma isänsä Nick Clooney.