20.2.2015

Jazzin ruoskaniskut

WHIPLASH * * * * ½ 




2014 (USA)

Kieli: englanti

Ikäraja: 12

Ohjaus ja käsikirjoitus: Damien Chazelle

Andrew Neyman (Miles Teller) on lupaava jazz-rumpalin alku, joka opiskelee vaativassa musiikki konservatoriossa. Andrew pääsee pian koulun Big Bandiin kakkosrumpaliksi. Bändia luotsaa opettaja Terence Flecher (J.K. Simmons), joka havaitsee pojan kyvyt ja ajaa hänet parempiin ja parempiin suorituksiin kyseenalaisin keinoin. Flecher on ristiriitainen hahmo, jota on vaikea miellyttää. Toisaalta hän vaikuttaa lempeän lujalta isähahmolta ja toisaalla syytää solvauksia, mitätöi ja käy käsiksi. Andrew vaatii itseltään aina vain enemmän ja enemmän samalla kun kaikki muu unohtuu ja soittamisesta tulee pakkomielle.




Whiplash on pieni, kolmen miljoonan dollarin budjetilla toteutettu elokuva, mikä on varsin vähän Hollywood-mittakaavassa. Rahoituskin elokuvalle herui vasta ohjaajan toteutettua sen lyhytelokuvana Sundance-elokuvafestivaaleille vuonna 2013.

Elokuva perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja Damien Chazellen omiin kokemuksiin kun hän osallistui Princetonin High schoolissa koulun jazz-yhtyeeseen. Hahmoja on vain hieman liioiteltu lisää.

Whiplashin juoni kuulostaa luettuna melko tylsähköltä mutta sitä ei ole itse elokuva. Se onnistuu olemaan hyvin trillerimäinen ilman varsinaisia trillerin aineksia. Miltei koko elokuvan saa jännittää päähenkilön koettelemuksia niska jäykkänä ja myötäelämään hänen ahdistustaan ankaran ja rääväsuisen opettajan käsittelyssä.

Näyttelijävalinnat ovat myös osuneet oikeaan. Pääosassa Miles Teller tekee loistavaa työtä. Rooli onkin hyvin vaativa, kun hahmo esiintyy elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Teller on itse myös soittanut rumpuja 15-vuotiaasta asti ja tekeekin suuren osan rummutuskohtauksistaan itse. Jos tämä ei tuo lisää mehukkaita rooleja hänelle, niin ei sitten mikään. Samaa voisi sanoa myös J.K. Simmonsin huikeasta suorituksesta haastavassa, läpitunkevassa roolissaan.

Whiplash on vuoden 2014 elokuvien parhaimmistoa ja on oscar-ehdokkuutensa ansainnut. Se on intensiivinen kuvaus nuoren miehen kunnianhimosta sekä sen tuomasta ahdistuksesta. Elokuva kertoo brutaalisti pimeän, salaisen puolen musiikkimaailman kilpailusta, mutta antaa myös katsojan rakastua siihen ja auttaa ymmärtämään taiteilijan intohimon.

Ehdottomasti elokuva, joka kannattaa katsoa. Katsomisen jälkeen kaduilla soi jazz ja joka askeltasi taatusti tahdittaa rumpukomppi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti