PROMETHEUS * * ½
2012 (USA, Englanti)
Ikäraja: 16
Ohjaus: Ridley Scott
Vuonna 2089 kaksi arkeologia Elisabeth Shaw (Noomi Rapace) ja Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) löytää Scotlannista vanhoja luolamaalauksia, joissa toistuu tietty tähtikuvio. Tuo tähtikuvio toistuu myös monen muun, toisistaan riippumattomien kansojen ja kulttuurien taiteessa. Arkeologit ymmärtävän tämän tarkoittavan, että tähtikuviota voisi käyttää karttana halki universumin ja siten löytää ihmisten suunnittelijat.
Biljonääri Peter Weylandin (Guy Pierce) yhtiö on antanut rahoituksen matkata arkeologien löydöksen tähtikuvion kuuhun ja on koonnut joukon tutkijoita tekemään havaintoja maan ulkopuolisesta elämänmuodosta. Tutkijat matkaavat avaruusalus Prometheuksen matkustuskapseleissa, joita valvoo androidi David (Michael Fassbender). Prometheus saapuu määränpäähänsä vuonna 2093 ja operaation johtaja Meredith Vickers (Charlize Theron) käynnistää tutkimuksen, mutta kieltää ottamasta kontaktia löydöksiin ilman hänen lupaansa.
Prometheus oli alunperin suunniteltu olemaan kertomus, mikä edeltäisi Alien-sarjan tapahtumia ja olisi kytköksissä siihen. Elokuvasta päätettiin kuitenkin tehdä täysin irrallinen kertomus, mutta viitteitä tuosta elokuvasarjasta on silti nähtävissä.
Elokuva Prometheus on massiivinen Sci-Fi -seikkailu. Sen visuaalinen maailma on toteutettu upeannäköisesti sekä uskottavan oloisesti. Ainoana pienenä miinuksena aivan elokuvankin alussa nähtävät ihmismaiset hahmot, joiden liikekieli näyttää enemmän tietokoneen animaatiolta kuin elävän olennon liikkeeltä. Joitakin muitakin pieniä audio-visuaalisia seikkoja otti silmään, mm. avaruusaluksen moottoreista kuului suihkukonemaista ääntä, kun pitäisi olla selvää, ettei avaruuden tyhjiössä kuulu ääniä lainkaan.
Elokuvan näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin. Erityisesti Noomi Rapacen työskentely oli huikeaa. Rapace on ehkä nykypäivän suurimpia näyttelijätär-lahjakkuuksia ja hänen heittäytymistään sekä vahvaa tunneilmaisua on ilo katsella. Myös Michael Fassbenderin työtä ilmeettömänä ja ihmisiä matkivana androidina oli kutkuttava seurata.
Prometheuksen heikkoudet olivatkin käsikirjoituksen puolella. Tarina tuntui hätäisesti kyhätyltä sekä pukkoilevalta. Ihmisten ja androidin motiivit olivat kateissa kun ne vaihtelivat mielipiteestä sekä teoista toiseen, eikä niillä näyttänyt olevan minkäänlaista maalaisjärkeä tai ymmärryskykyä. Elokuva tuntuikin enemmän visuaaliselta spektaakkelilta erikoistehostein kuin mielenkiintoiselta seikkailutarinalta. Elokuva sisälsi myös kliseisiä sekä absurdeja juonikuvioita, kun esim. miehistö oli herännyt kapseleistaan yli kahden vuoden unestaan määränpäässään ja heille selitetään miksi he ovat siellä ja mitä sitten tapahtuu. Miehistöstä kuuluu soraääniä ja vastaanhangoittelua. Eikö tätä keskustelua olisi käyty ennemminkin jo ennen matkalle lähtemistä? Ihminen suostuu lähtemään vaaralliselle seikkailulle avaruuteen ja nukkumaan kaksi vuotta elämästään ilman, että tietää mitä on tekemässä tai on suostuvainen matkan tarkoitukselle?
Elokuvan juoneen on lisätty myös joitakin uskonnollisia ja filosofisia pohdintoja, jotka tuntuvat päälleliimatuilta, kliseisiltä ja jo moneenkertaan käytetyltä Hollywood-tematiikalta.
Prometheus nimenä viittaa kreikkalaiseen mytologiaan ja Prometheus nimiseen, jumalten esi-isään eli titaaniin, joka loi ihmiset. Ihmisten alkuperän selvittäminen olikin elokuvan tiedemiesten keskeinen tarkoitus ja tarinaan jäi niin paljon kysymyksiä auki, että varmasti Prometheuksesta tullaan näkemään vielä useampia jatko-osia.
Jes, odotinkin Prometheuksen arvostelua!
VastaaPoistaTiiätkö, minusta on tärkeää, että elokuvassa näkökulma ja näyttelijäntyö ja tarina kohtaa. Näkökulmalla tarkoitan sitä, että onko elokuva realistinen = onko tapahtumat fysiikan lakeihin ja ikäänkuin tähän tunnettuun maailmaan perustuvia, vai onko elokuva satu/unimaailmaa, vai sarjakuvaan pohjautuvaa, jne, jne. Toisaalta supersankarielokuva voi olla ns. realistinen näkökulmaltaan, esim. uudet Batmanit ja silloin odotan, että myös elokuvan tapahtumat noudattaisivat edes säällistä realismilinjaa.
...ymmärääköhän tästä nyt kukaan, mitä yritän sanoa.
Mutta Prometheuksessa oli mm. juurkin tuo ongelmana, että elokuvasta oli yritetty tehdä tähän maailmana perustuva tieteiselokuva, mutta silti niin oni asia tökki, oli vastoin luontoa. Tiedemiehet käyttäytyvät, kuin pikkukakarat.
Katsoin blu-ray extroja ja etenkin poisleikatut kohtaukset ja niiden kommentiraita antoi ymmärtää, että elokuva tehtiin loppujen lopuksi hieman sutaisten - punainen lanka hukkui jossain vaiheessa. Tietysti sekin seikka, että elokuvan piti alunperin olla prologi Alienille, kertoo tekijätiimin näkökulman haun vaikeudesta.
Miksi messuan näin kovasti, koska elokuva olisi ehdottomasti ansainnut paremman toteutuksen. Suututtaa. Markkinavoimat eivät saisi taidetta rajoittaa niin, että elokuva pitää saada levitykseen keskeneräisenä. Nykypäivänä ei saisi enää tehdä tämmöisiä lapsuksia. Missä oli Prometheuksen tekijätiimin kunnianhimo?