LEMMENLOMALLA (Hope Springs) * * *
2012 (USA)
Kieli: englanti
Ikäraja: S
Ohjaus: David Frankel
Kay (Meryl Streep) ja Arnold (Tommy Lee Jones) ovat olleet naimisissa 31 vuotta. Pariskunta vaikuttaa kuitenkin enemmän kämppiksiltä kuin avioparilta. He nukkuvat eri huoneissa, tuskin keskustelevat tai koskevat toisiinsa päivän aikana ja muutenkin päivät toistavat tuttua, rutiininomaista kaavaa. Kay haluaa muutosta ja sellaisen avioliiton kuin heillä oli joskus aikaisemmin ja hän päättää viedä itsensä ja miehensä pariterapialomalle. Asiat saavat kuitenkin mutkia matkaan jo heti aluksi, koska Arnold haraa vastaan ja hänestä ajatus terapiasta tuntuu humpuukilta. Pariterapeutti, Dr. Feld, (Steve Carell) yrittää tehdä kaikkensa auttaakseen paria, mutta ensin parin pitäisi haluta apua ja muutosta.
Ohjaaja David Frankel ei ole konkari jos on kyse pitkistä elokuvista. Hän on ohjannut paljon sarjoja sekä lyhytelokuvia ja muutaman kokopitkän elokuvan: Paholainen Pukeutuu Pradaan, Marley & Me sekä Jack Blackin, Owen Wilsonin ja Steve Martinin tähdittämän, vuonna 2011 tuotetun komedian The Big Year. Frankelille näyttää olevan ominaista tehdä elokuvaa aivan tavallisista ihmisistä kohtaamassa erilaisia haasteita elämässään. Tällainen elokuva on myös Lemmenlomalla. Lemmenlomalla on arkinen, helposti lähestyttävä ja ymmärrettävä kuvaus vanhemman pariskunnan liitosta, jollaisia varmasti löytyy rutkasti muitakin.
Tommy Lee Jones on tehnyt paljon erilaisia rooleja, mutta suurimmaksi osaksi hän on näytellyt sitkeää, kovaksi keitettyä miestä, jota ei hetkauta eikä pelota vastaan kävelevät ongelmat. Periaatteessa rooli on myös tässä samanlainen, mutta ympäristö on arkisen lempeä. Kuin olisi näytetty Agentti K:n tai Takaa-ajetusta tutun etsivä Gerardin perhe-elämää vaimonsa kanssa. Tommy Lee Jones näyttelee yrmynaamaista kirjanpitäjää, joka ei vanhemmalle miehelle ominaisesti halua kohdata itsensä eikä vaimonsa tunteita. Meryl Streep on yleensä nähty vahvojen naisten rooleissa. Oli siksi erikoista nähdä hänet tässä hyvinkin hauraan, haavoittuvaisen ja miestään miellyttävän vaimon roolissa. Pääparin kemia on hyvin toimivaa ja he tuntuvat oikeasti vanhalta avioparilta. Elokuvassa näytettiin paljon parin intiimiä koskettelua ja lähestymisyrityksiä ja paikoin kohtaukset tuntuivat vaivaannuttavilta, kuin olisi tirkistellyt salaa jonkun kodin ikkunasta. Pääparin työskentely onkin elokuvan parasta antia ja ilman heitä tarina tuskin jaksaisi kantaa kovinkaan pitkälle.
Steve Carell tekee myös kovin erilaisen roolin. Carell on roolihahmossaan lempeä, sympaattinen ja aidosti välittävän tuntuinen. Yhtään kertaa Carell ei yritä esittää hauskaa miestä eikä mopo lähde lapasesta, kuten oikeastaan kaikissa muissa hänen rooleissaan.
Elokuvan musiikki toi myös vahvaa tunnelmaa elokuvaan. Eteenkin voimakkaasti soiva Annie Lennoxin Why sekä Lenny Kravizin This Ain't Over 'Til It's Over tehostivat elokuvan kohtausten tunnelatausta.
Ei tule kovin montaa elokuvaa mieleen, jossa keskitytään vanhemman pariskunnan haasteisiin sekä intiimiin elämään. Lemmenlomalla on kuin lämmin kosketus kuulaan kylmänä syyspäivänä. Se ei tarjoile suurempia yllätyksiä mutta herättää ajatuksia ja liikuttaa sekä osaa myös naurattaa katsojaa. Se varmasti puhuttelee enemmän hieman vanhempia, pitkän parisuhteen ja elämänkokemuksen omaavia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti