CARNAGE * * *
2011 (Ranska, Saksa, Puola, Espanja)
Kieli: englanti
Ikäraja: 7
Ohjaus: Roman Polanski
Käsikirjoitus: Yasmina Reza, Roman Polanski, käännöstyö Michael Katims
Carnage pohjautuu Yasmina Rezan näytelmään Le Dieu du Carnage, josta hän on työstänyt elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Roman Polanskin kanssa.
Aivan tarinan alussa kaksi 11-vuotiasta poikaa on tapellut, niin että toiselta on irronnut kaksi hammasta. Lasten vanhemmat tapaavat toisensa ajatuksenaan selvittää mitä on tapahtunut. Huoneiston sisällä käyttäydytään ensin hillityn kohteliaasti mutta kun aikaa kuluu, käytöstavat unohtuvat.
Pariskunta Longstreetia esittävät Jodie Foster sekä John C. Reilly, toista pariskuntaa eli Cowaneita esittävät Christoph Waltz sekä Kate Winslet.
Carnagesta tulee kyllä vahvasti mieleen teatteri, oikeastaan katkelma jostain näytelmästä. Koko elokuvassa ei ole muita näyttelijöitä päänelikon lisäksi, jos ei oteta lukuun poikalaumaa jota näytetään alussa ja lopussa kaukaa. Ranskankielisenä näytelmänä Le Dieu du Carnage menestyi hyvin, mutta englanniksi käännettynä se ei ole oikein menestynyt näytelmänä eikä nyt Polanskinkaan elokuvaversiona. Poikalauman yhteydessä näytetään puistoa, muuten koko elokuva keskittyy pariskunta Longstreetin asuntoon. Elokuvan keskittyminen vain yhteen huoneistoon on hieno tehokeino, vaikkakaan tässätapauksessa se ei tuo ahdistavia tunnelmia pintaan.
Näyttelijäntyöstä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Jokainen lahjakkuus hoitaa homman kotiin alleviivaamatta tai ylinäyttelemättä. Tarina tuntuu aidolta ja uskottavalta. Näin voisi tapahtua missä vaan ja milloin vain. Jodie Fosteria näkee nykyään enää vain hyvin harvoissa elokuvissa, siksi on aina mielenkiintoista nähdä minkälainen tarina on saanut hänen lähtemään kuvauksiin. Christopher Waltziakaan harvemmin näkee missään tavallisen miehen rooleissa, joten siltäkin osin elokuva herätti mielenkiinnon.
En tiedä sitten onko tarinan tavallisuus juuri sen kompastuskivi, kun suurelta osin elokuva pääsi pitkästyttämään. Kenellekään toiminnan ystävälle en missään tapauksessa tätä suosittelisi sen yhteen paikkaan sijoittuvan kuvauksen ja hissukseen etenevän juonen takia, mutta verkkaisemmankin, nyansseja ja rivienvälejä lukevan ihmisen tarina pääsi hieman tylsistyttämään. Eteenkin alkupuoliskon kuka sanoi ja mitä sanoi -kiistely alkoi enemmän jo ärsyttää pitkästyttävyydellään. Elokuvan on mainostettu alkavan hiljaisesta kohteliaisuudesta ja päättyvän kaaokseen. Kaaos jäi kyllä toteutumatta tai tietysti miten sen kukakin ottaa, mutta minä en vielä kutsuisi kukkapuskan lyömistä pöytään kaaokseksi. Mielenkiintoisemmaksi elokuva kuitenkin muuttuu kokoajan loppua kohti sitä mukaan kun pariskunnilta alkaa kohteliaisuuden ote lipsua.
Paljon on myös kätketty näyttelijöiden non-verbaaliseen viestintään ja erilaiset jännitteet ovat helposti havaittavissa pariskuntien välillä. Elokuvaa jäi myös pitkälle pohtimaan sen katsomisen jälkeen ja se onnistui tavoittamaan syvällisempiä kerroksia ihmisluonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti