UNELMIEN PELIKIRJA (Silverlinings Playbook) * * * * ½
Kieli: englanti
Ikäraja: 12
Ohjaus: David O.Russel
Käsikirjoitus David O.Russel Matthew Quickin kirjasta
Unelmien pelikirja pohjautuu Matthew Quickin samannimiseen romaaniin. Pat Solitano (Bradley Cooper) vapautuu mielisairaalasta vain jos hän suostuu asumaan jälleen lapsuuden kodissaan isän ja äidin valvovan silmän alla. Pat kärsii bipolaarisesta mielialahäiriöstä ja joutui pakkohoitoon pahoinpideltyään vaimonsa rakastajan henkihieveriin. Nyt hänellä on kuitenkin suunnitelma vaimonsa voittamiseksi takaisin ja aikoo samalla vakuuttaa muutkin uudella otteellaan ja elämänhallinnallaan. Pian Pat tapaa erikoisen, nuoren lesken, Tiffanyn (Jennifer Lawrence), joka samalla mutkistaa tilanteita mutta samalla avaa Patille uusia mahdollisuuksia vaimonsa takaisinjallitukseen.
Unelmien pelikirja noudattaa romanttisten komedioiden klassista kaavaa, mutta romanttiseksi elokuvaksi se on hyvin vinksahtanut. Elokuva kahmi kasan Oscar-ehdokkuuksia tänä vuonna ja teki ennätyksiä isojen ehdokkuuksien nappaamisesta, vaikkakaan itse pystejä ei napsahtanut kuin herttaiselle Jennifer Lawrencelle naispääosasta.
Elokuvan näyttelijävalinnat ovat osuneet kymppiin. En ole aikaisemmin oikein lämmennyt Bradley Cooperille ja hänen samantyyppisille kaksiulotteisille hahmoilleen. Tässä elokuvassa Cooper kuitenkin yllättää positiivisesti ja tekee aivan huikean suorituksen kun hän heittäytyy kahelin hahmonsa nahkoihin ja saa katsojan haluamaan lisää tätä hulluutta. Patin äitiä näyttelee Jacki Weaver ja pakkoneuroosista isää Robert DeNiro. Chris Tucker näyttelee Patin patologisesti valehtelevaa mielisairaalakaveria. Jennifer Lawrenceakaan ei paikoin edes tunnista samaksi näyttelijäksi kuin esim. Nälkäpelissä, mutta tämäkin mielestäni kertoo positiivista sanomaansa näyttelijöiden heittäytymisestä rooleihinsa.
Elokuvan parhautta roolihahmojen lisäksi on ehdottomasti itse tarina. David O.Russel on muokannut Matthew Quickin kirjasta kepeällä ja naksahtaneella tavalla elämää ja erilaisia psyykensairauksia tarkastelevan draaman. Russel on myös ohjannut elokuvan ja kun ottaa huomioon elokuvan teeman, tuntuu, että Russel olisi tehnyt elokuvan pohjautuen omakohtaisiin kokemuksiinsa. Russel on nimittäin hyvin erikoinen ja välillä jopa agressiivinenkin Hollywood-ohjaaja. Hänen tiedetään hyökänneen mm. mukavan miehen maineessa olevan George Clooneyn kurkkuun kiinni kesken kuvausten. Tällainen arvaamaton pakkaus on myös elokuvan Pat. Hahmojen dialogi, kohellukset ja ihana kahjous loksauttelevat suuta auki välillä yltäen jopa huutonauruun. Elokuvan jokainen hahmo on jollain lailla nyrjähtänyt ja se näyttäisi osoittavan, että jokaiselle ihmiselle liikenisi jokin psykiatrinen diagnoosi, jos lähtisi kaivelemaan. Patin isän voimakkaat pakkomielteetkin jätetään katsojien havaittaviksi ja muutaman vitsin aiheeksi, mutta mitään ei osoitella sormella eikä tuomita.
Unelmien pelikirja on hyvänmielen elokuva olematta sitä klassisessa mielessä, vaan se tarjoaa oikeasti hauskaa viihdettä, suloisen kaheleita hahmoja ja nautittavaa katsottavaa. Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti