RUBY SPARKS ***½
2012 (USA)
Kieli: englanti, ranska
Ikäraja: 12
Ohjaus: Jonathan Dayton, Valerie Faris
Käsikirjoitus: Zoe Kazan
Calvin Weir-Fields (Paul Dano) on nuori, lahjakas kirjailija, jolle on kasaantunut niin suuret paineet menestyneistä julkaistuista romaaneistaan, ettei kirjoitus tahdo enää sujua. Blokin lisäksi mikään muukaan Calvinin elämässä ei oikein suju. Hänellä on paineita sosiaalisista tapaamisista, eteenkin naisista ja ainoa ystävä on hänen veljensä (Chris Messina), jota hän kyllä tapaa säännöllisesti.
Calvinin mielikuvitus on kuitenkin omaa luokkaansa ja unessaan hän tapaa unelmiensa naisen, josta hän inspiroituu kirjoittamaan liuskakaupalla tekstiä kirjaansa. Hän on luonut naiselle menneisyyden ja antanut nimeksi Ruby Sparks. Eräänä päivänä Ruby (Zoe Kazan) putkahtaa Calvinin asuntoon ja kaikki mitä Calvin kirjoittaa Rubysta kirjaansa, toteutuu oikeassa elämässä.
Calvinin äitiä näyttelee Anette Bening ja tämän miesystävää Antonio Banderas. Calvinin terapeuttia taas näyttelee Elliot Gould ja kirjan kustantajaa Steve Coogan.
Ruby Sparks on mielenkiintoinen elokuva. Sen surrealistinen idea tuntuu virkistävän erilaiselta. Vielä mielenkiintoisemmaksi elokuvan tekee sekin seikka, että se on lähtenyt näyttelijätär Zoe Kazanin kynästä ollen hänen ainokaisensa käsikirjoitustyö.
Elokuvaa on verrattu paljon Little Miss Sunshine -elokuvaan, varmasti siksikin että elokuvien ohjaajapari on sama. Elokuvia yhdistää myös Paul Dano, joka tekee Ruby Sparksissa hyvin Woody Allenmaisen roolin neuroottisuudessaan ja sosiaalisessa kömpelyydessään. Danon roolihahmo on muutenkin kiinnostava, ei niin perinteinen romenttisen komedian miespääosahahmo. Ruby Sparks tuntuu yhdeltä Woody Allenin parhaista elokuvista olematta kuitenkaan hänen elokuvansa.
Elokuvan budjetti on ollut vaatimattomat 2,5 miljoonaa kun esim. Little Miss Sunshinenkin budjetti oli 8 miljoonaa vaikkei sekään ole paljon Hollywoodmittakaavassa. Vaatimaton budjetti on varmasti vaikuttanut siihen, ettei sitä ole markkinoitu kovin paljoa ja jäänyt siten monilta huomaamatta.
Vaikka Ruby Sparksin idea onkin tuore ja alkuasetelmat mehukkaat, tuntuu elokuva puolen välin jälkeen junnaavan samaa rataa ja tämä aiheuttaa pitkästymistä. Surrealistisen elokuvan kompastuskivenä on tietysti elokuvan päättäminen yhtä mielenkiintoisesti kun se on alkanutkin, eikä se ole helppo tehtävä. Loppuun olisi siis kaivannut jotain yllätyksellistä ja erikoista sen perinteisen romanttisen elokuvan lopun sijasta.
Kaikenkaikkiaan Ruby Sparks on älykästä komediaa, se ei päästä katsojaa helpolla ja tarjoaa syvällisiäkin teemoja pohdittavaksi. Kuinka paljon itseasiassa haluammekaan muuttaa kumppaniamme mielemme mukaiseksi ja onko se pidemmän päälle kannattavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti