Mmmmmm Marilyn!

MY WEEK WITH MARILYN * * * ½

2011 (USA, Iso-Britannia)

Ohjaus: Simon Curtis

  

Ikoni ja legenda Marilyn Monroen kuolemasta tuli kuluneeksi 50 -vuotta elokuun viidentenä päivänä tänä vuonna. Lehdet kirjoittivat muistelmia ristiriitaisesta ja säkenöivästä tähdestä ja tv:ssä näytettiin dokumentteja. Elokuva: My Week With Marilyn ehätti DVD-muotoon elokuun loppupuolella ja se antaa maistiaisia sekä kurkistuksia Marilynin elämään vaikkakin se kertoo siitä ajallisesti vain lyhyen palan.

My Week With Marilyn on tositapahtumiin perustuva draama Marilynin vierailusta Englantiin ja elokuvan Prinssi ja Revyytyttö (The Prince and The Showgirl) – elokuvan kuvauksista. Elokuva pohjautuu Colin Clarkin muistelmateoksiin: ”The Prince, The Showgirl and Me” sekä ”My Week With Marilyn”.

Tarina kerrotaan nuoren, Colin Clarkin (Eddie Redmayne) silmin ja se alkaa hänen sinnikkyydestään päästä töihin elokuvabusinekseen. Colin Clark pääseekin assistentiksi ja apupojaksi kolmannen apuohjaajan tittelillä elokuvan Prinssi ja Revyytyttö – kuvauksiin. Ohjaajana sekä pääosanesittäjänä toimii teatterisuuruus Sir Laurence Olivier (Kenneth Brannagh) ja vastanäyttelijäksi on palkattu Marilyn Monroe (Michelle Williams), jotta saataisiin elokuvalle tähtiloistoa Hollywoodista. Olivierin vaimo Vivien Leigh (Julia Ormond) oli näytellyt kappaleen teatteriversiossa, mutta katsoi olevansa 43-vuotiaana liian vanha rooliin tässä elokuvassa.

Marilyn aiheuttaa kuvauksissa päänvaivaa myöhästymisillä sekä repliikkien unohduksilla. Kukaan muu paitsi nuori Colin, ei näytä ymmärtävän Marilyniä ja kun Monroen puoliso Arthur Miller (Dougray Scott) palaa jenkkilään lastensa takia, on Colinin rooli Marilynin tukena vieläkin suurempi. Muissa rooleissa nähdään myös mm. Judi Dench, Emma Watson, Toby Jones, Dominic Cooper, Philip Jackson sekä Zoë Wanamaker.

Prinssi ja Revyytyttö on ainoa elokuva, jonka Marilyn Monroe on tehnyt Amerikan mantereen ulkopuolella. Viikon mittaiset kuvaukset kesällä 1956 olivat Marilynille hyvin raskaat. Hän kärsi useasta sairaudesta ja sai keskenmenon. Näitä puolia on hienosti tuotu esiin My Week With Marilyn – elokuvassa. Elokuva näyttää realistisesti megatähden kuuluisuuden ihanat sekä kurjat puolet, se raottaa esirippua ja esittelee persoonan julkisuuden takaa.

Michelle Williamsilla oli suuret korkokengät täytettävänään Monroen rooliin. Hän itse jopa tanssii sekä laulaa myös elokuvassa ja osoittaa näin olevansa meidän aikamme suuria lahjakkuuksia. Marilynin rooli oli haastava, mutta Michelle pärjäsi siinä hienosti saaden osastaan myös Golden Globe - palkinnon sekä Oscar-ehdokkuuden. Michelle Williams oli poiminut  joitakin Marilynin maneereita mutta ei aivan ollut päässyt eroon kaikista omistaan. Marilyn oli uniikki metodinäyttelijä, jonka lahjakkuus jäi hänen aikanaan kauneuden ja seksikkyyden jalkoihin ja jollaista ei varmasti enää tule toista. Marilynin komiikantaju oli loistava ja ajoitukset pienine eleineen aivan kymppiä. Marilynin työskentely tuntui olevan vaistonvaraista eikä harkittua vaikka kohtaukset oli tietysti suunniteltu tarkoin. Hän oli opiskellut näyttelemistä aikansa parhaiden opettajien kanssa joita olivat Constance Collier sekä Paula ja Lee Strasberg. Moni ei varmaankaan tiedä, että Prinssi ja Revyytyttö oli Marilyn Monroen oman tuotantoyhtiön ensimmäinen elokuva. Oman tuotantoyhtiön omistaminen varsinkin näyttelijättärelle, oli todella harvinaista 50-luvun Hollywoodissa, joten Marilyn oli edellä aikaansa monessa suhteessa.

Arthur Millerin pienessä roolissa nähty Dougray Scott varastaa intensiivisyydellään valokeilan sekä huomion niissä muutaman minuutin pituisissa kohtauksissa, jossa häntä näytetään. Kenneth Brannaghia on monesti tituleerattu uudeksi Sir Laurence Olivieriksi ja hänelle rooli istui hyvin. Eddie Redmayer suoriutui myös hienosti viattoman mutta oivaltavan Colinin roolissa. Eikä Judi Denchin suoritusta koskaan tarvitse jännittää vaan hän tarjoilee sympaattisena Sybil Thorndikena nautittavaa katseltavaa pienin yksityiskohdin ja silmäkulmanpilkkein.

Näyttelijäsuoritukset ovat My Week With Marilyn – elokuvan parhautta. Sen heikkous on kuitenkin Adrian Hodgesin ei niin soljuva käsikirjoitus. Tuntuu, että elokuvasta olisi saanut syvemmän psykologisen kuvauksen hahmoista kun nyt ne jäivät monelta osin ohuiksi ja vaillinaisiksi, eikä hahmojen motiiveita kyennyt kaikin paikoin ymmärtämään. Tämän elokuvan lisäksi suosittelen myös lämpimästi katsomaan Prinssi ja Revyytyttö – komedian. Ehkä sitäkin katsoo uusin silmin tämän elokuvan jälkeen.