Runoilijan nerous ja hulluus

MUSTAT PERHOSET (Black Butterflies)* * * 

2011 (Saksa, Alankomaat, Etelä-Afrikka)

Kieli: englanti

Ikäraja: 12

Ohjaus: Paula van der Oest

Eletään 50- ja 60-lukujen taitetta. Runoilija Ingrid Jonker (Carice van Houten) lähes hukkuu uintimatkallaan, mutta hänet pelastaa vanhempi kirjailijakolleega Jack Cope (Liam Cunningham). Parin välille syttyy vahva intohimo ja rakkaus, vaikka suhde on kaikkea muuta paitsi ongelmaton. Paria yhdistää myös samanlainen ideologia ja he molemmat kuuluvat apartheidia vastustavaan pieneen ja tiiviseen ystävyysseurueeseen. Rotuerottelun vahvat ja pinttyneet juuret ovat kietoneet ihmiset totuttuihin konservatiivisiin malleihinsa eikä niistä irrottautuminen ole helppoa. Tässä oman työnsä on tehnyt Jonkerin vahvat, raa'at ja vavisuttavat kielikuvat ja runot.

Elokuva Mustat perhoset on tositapahtumiin perustuva kertomus Etelä-Afrikkalaisen runoilijan Ingrid Jonkerin elämästä. Käsikirjoituksen on tehnyt Greg Latter ja vaikka Ingrid Jonker puhui afrikaansin kieltä ja elokuva on lähinnä hollantilaistuotantoa, puhutaan elokuvassa silti englantia.

Ingrid Jonker on noussut ikoniksi kotimaassaan Etelä-Afrikassa ja sai myös elinaikanaan tunnustusta runoilijana. Henkilökohtaisessa elämässään Jonker oli rauhaton, läpi elämän rakkautta ja kodin turvaa etsivä, hauras nainen. Hän yritti etsiä konservatiivisen isänsä (Rutger Hauer) hyväksyntää, mutta sen sijaan tämä kielsi tyttärensä. Jonkeria piinasi myös syyllisyys tekemistään aborteista, eikä paha olo tapahtuneista ikinä hellittänyt vaan pikemminkin kasvoi. Isän karkeus myös osaltaan varmasti vaikutti Ingridin toistuviin masennuksiin, joita Ingrid "hoiti" alkoholilla. Toisaalta elokuvassa kuvattu Ingrid Jonkerin mielensairaus vaikutti lähinnä kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä, mikä on itseasiassa suht yleistä taiteilijoilla.

Mustat perhoset ei ole kiillotettua Hollywood-kuvaa, vaan rosoinen ja herkkä mutta myös, melko raadollinen ja brutaalikin ihmisyyden kuvaus. Näyttelijätyöskentely on vahvaa ja intensiivistä ja pääparin, van Houten -  Cunningham, kemia tuntuu toimivan.

Elokuva ei myöskään ole mitään kepeää viihdettä vaan syvällistä, pohdintoja aiheuttavaa draamaa. Elokuva sisältää joitakin raakoja kohtauksia, joten kovin pienille katsojille se ei siksi sovi. Mustat perhoset ei myöskään ole valtavirtaa, joten voi olla jokseenkin hankalahkoa saada elokuvaa käsiinsä ja katsottavaksi, mutta jos siihen sattumoisin törmää, kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja katsoa se.

"The child is not dead
The child lifts his fists against his mother
Who shouts Afrika! shouts the breath
Of freedom and the veld
In the locations of the cordoned heart"...

("The Child" -runon Jonker kirjoitti nähtyään sotilaiden ampuvan lapsen Nyangassa. Nelson Mandela siteerasi ensimmäisen Etelä-Afrikan vapaasti valitun presidentin avajaispuheessaan, vuonna 1994 samaista Ingrid Jonkerin runoa.)