Suuri pieni tarina

ÄÄRIMMÄISEN LUJAA JA USKOMATTOMAN LÄHELTÄ (Extremely Loud & Incredibly Close) * * * ½

2011 (USA)

Ohjaus: Stephen Daldry

Äärimmäisen Lujaa ja Uskomattoman Läheltä perustuu Jonathan Safran Foerin samannimiseen romaaniin. Elokuvan käsikirjoituksen on kirjasta muokannut Eric Roth.

Oskar Schell (Thomas Horn) on erikoinen, pieni miehenalku. Hän suunnittelee löytöretkiä ja seikkailuja Isänsä, Thomasin (Tom Hanks) kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu syyskuun 11. vuonna 2001 kun isä oli kokoustamassa WTC-talossa. Oskarin äiti, Linda (Sandra Bullock) ei osaa käsitellä poikaansa eikä Oskar ei osaa käsitellä tapahtunutta. Isän tavaroista Oskar kuitenkin löytää isälle kuuluneen avaimen ja pienen johtolangan ja pian hän seikkaileekin pitkin ja poikin New Yorkia yrittäen selvittää mikä lukko avaimella aukeaa. Matkallaan hän kohtaa monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia tarinoita. Ja poikkeaapa salaperäinen vuokralainenkin (Max von Sydow) isoäidin asuntoon majailemaan.

Elokuvan keskiössä on maailman hahmottaminen lapsen silmin ja vieläpä erityisen lapsen silmin. Oskar ei osaa hahmottaa maailmaa ja tapahtumia kokonaisuuksina vaan hahmottaminen onnistuu jos asiat pilkkoo pieniin paloihin ja yritttää saada asiat kuulostamaan ja näyttämään järkeviltä niiden kautta. Joitakin fobioita Oskarilla on myös ja joitakin hän osaa itse hoitaa mm. kuljettaa mukanaan tamburiinia lievittääkseen jännittyneisyyttään. Jossain määrin elokuvan pienten yksityiskohtien ja henkilöiden mieltymysten kirjaaminen, toi mieleen elokuvan Amelie.

Syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat ovat traumaattisena kokemuksena paljon saaneet erilaisia lähestymistapoja. On tehty elokuvia ja kerrottu tarinaa pelastuneiden sekä pelastajien silmin. Mutta tämä tarkastelu lapsen silmien kautta, toi siihen erilaista ulottuvuutta ja syvyyttä. Elokuvan päähenkilöä näyttelevä Thomas Horn kuljettaa vaativassa roolissaan koko tarinan painoa ja tekee työssään nappisuorituksen. Thomas heittäytyy ja onnistuu. Myös Max von Sydow onnistuu uskomattoman hienosti puhumattomana vuokralaisena.

Elokuvan sisältämiä joitakin pieniä tarinoita on kuitenkin vaikea hahmottaa. Motiivit ja henkilöhahmot jäävät vaillinaisiksi. Viola Davisin esittämän Abbey Blackin sekä Jeffrey Wrightin esittämän William Blackin tarina esimerkiksi jää kokonaan vaille selitystä eikä hahmoista saa mitään otetta kun niistä ehdottomasti olisi halunnut tietää enemmän.

Vuodesta 2001 ei ole vielä kulunut niin kauan aikaa, että Jenkkilänmaan asukit osaisivat syyskuun 11. päivän tapahtumiin asennoitua muutenkin kuin patrioottisin paasauksin. Ehkäpä siksi tämä elokuva on saanut kotimaassaan niin paljon kritiikkiä siloisuudesta, teennäisyydestä sekä tunnekylmyydestä. Kahta jälkimmäistä se ei misään tapauksessa ole vaan pikemminkin pienen pojan silmin nähty tapahtumien sarja, joka ei osoita sormellaan ketään eikä keskity minkään kansallisuuden nostamiseen eikä toisen polkemiseen. Se ei etsi syyllisiä eikä ole sataan kertaan nähty kuvaus sinipunavalkoisesta urheudesta. Vaikka yksi elokuvan keskeisistä teemoista on pienen ihmisen urheus.

Äärimmäisen Lujaa ja Uskomattoman Läheltä on kyllä silonen kuvaus mutta se on viattoman kaunis ja koskettava kertomus. Raskaasta aiheestaan huolimatta, se on hyvänmielen elokuva, mikä kertoo yhtä suurta tarinaa sisällyttäen siihen paljon pieniä, liikuttavia tarinoita aidon tuntuisista ihmisistä.