25.4.2012

Ostos-tv -riippuvainen pelimies & keski-ikäinen koheltaja rakkauden oppitunneilla

HÖLMÖ HULLU RAKKAUS (Crazy, Stupid Love) * * * ½ 



2011 (USA)

Ohjaus: Glenn Ficarra, John Requa 

Cal Weaverin (Steve Carell) vaimo, Emily (Julianne Moore) ilmoittaa haluavansa avioeron ja pettäneensä miestään työkaverinsa David Lindhagenin (Kevin Bacon) kanssa. Cal on hukassa kunnes tapaa elämäntapapelimiehen Jacob Palmerin (Ryan Gosling). Jacob antaa vinkkejä ja valmentaa Calia deittailun ja naistenkaadon saloihin kunnes Jacob tapaa Hannahin (Emma Stone) ja kuviot kääntyvät päinvastaisiksi. Weavereiden poika (Jonah Bobo) on taas rakastunut muutamia vuosia vanhempaan lastenhoitajaansa, joka taas on rakastunut Caliin, joten soppa on valmis.

Romanttiset komediat toimivat niin, että yleensä alussa voi päätellä miten asiat tulevat päättymään. Tämän genren jännitys ei siis piile loppuratkaisussa vaan aina kysymyksessä: Miten sinne päästään? Tämä pitää paikkansa myös Hölmö hullu rakkaus -elokuvasta. Alkumetreillä on tietty kuva elokuvan loppuratkaisusta ja on mielenkiintoista seurata miten Steve Carell hölmöilee roolissaan maaliin. Elokuva osaa kuitenkin yllättääkin kun muutamia juonenkäänteitä ei ole osannut odottaa ja ne tarjoillaan leuanloksauttavan äkisti.

Hölmö hullu rakkaus elokuvan käsikirjoittaja- ja ohjaajakaarti on minulle ainakin varsin tuntematonta kun ohjaaja parivaljakkona toimivat Paha pukki -elokuvan käsikirjoittajat Ficarra & Requa. Mutta rooleihin onkin sitten saatu liuta tähtiä ja onkin varsin erilaista ja jännittävää nähdä mm. Ryan Gosling tällaisessa kevyemmässä roolissa lukuisten independent-leffojen jälkeen. Gosling on yksi hyvä syy nähdä tämä elokuva kun hän loistaa playboyn roolissaan, tihkuen seksikkyyttä sekä cooleutta. 

Elokuvan opetuksena tarjoillaan se, että on olemassa vain yksi ainoa oikea sielun kumppani ja on tehtävä töitä saadakseen ja pitääkseen hänet. Tästä ajatuksesta en ole samaa mieltä, eikä mielestäni tämän tyypin elokuvassa ns. opetuksia tarvitsisi olla vaan ne tekevät tarinasta vain hieman naivistisemman.

Muuten elokuva on hauska (paikoin huomasin jopa nauravani ääneen) hyvänmielen elokuva, jonka parasta antia on ehdottomasti hienot näyttelijät mutta myös ne pienet yllätyksetkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti