Elokuvien kakkososat - Top 5

Kakkososat ovat yleensä huonoja, uudelleen lämmitettyä vitsejä, saman kertaamista ja jo kertaalleen nähtyjä kohtauksia. Tai sitten ne ovat vain välikappaleita ykkösosan ja kolmososan välillä sisältäen turhaa dialogia ja ehkä taistelukohtauksiakin. Paluu tulevaisuuteen II, Matrix Reloaded, MIB2, Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa, Blues Brothers 2000, Bridget Jones's 2 - The Edge of reason, Crocodile Dundee in Los Angeles, Speed 2 - Vaara iskee vesillä, Tappajahai 2, Die Hard 2 ja ehkä huonoin ikinä tehty elokuva Grease 2. Listaa voisi jatkaa loputtomiin elokuvien kakkososista, mitkä ei millään mittarilla yltäneet ensimmäisen elokuvan tasolle.

On kuitenkin olemassa hyppysellinen jatko-osia, jotka ovat pärjänneet hyvin alkuperäisen idean rinnalla ja jotkut harvat jopa paremmin.  Tässä mielestäni viisi parasta elokuvien kakkososaa.

5. TÄHTIEN SOTA - IMPERIUMIN VASTAISKU 

(Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back)

1980 (USA)
Ohjaus: Irvin Kershner
Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher

George Lucasin luoman Tähtien sota -saagan Imperiumin vastaisku on jatko-osa Tähtien sodalle ja sarjan toinen julkaisu, vaikka ajallisesti elokuva on saagan viides. George Lucas on sanonut, ettei 70-80 lukujen tekniikka olisi riittänyt sarjan aloittamista sieltä aivan alusta. Hän jätti ensimmäiset osat myöhemmäksi odottaen tekniikan kehittymistä ja aloitti sarjan lopusta. Olen usein miettinyt, että jos tarina olisi kerrottu kronologisessa järjestyksessä, olisiko se ollut yhtä mielenkiintoinen. Ainakaan elokuvasarjan suurin twisti, joka tässä elokuvassa paljastettiin, ei olisi tullut yllätyksenä jos sarja olisi kuvattu kronologisesti.

Imperiumin vastaiskua on pidetty Tähtien sota -saagan parhaimpana elokuvana. Se on kaikista kuudesta elokuvasta synkin, mutta myös tunnepitoisin ja sitä kautta myös ajatuksia herättävin. Elokuvan suurimmat haasteet olivat valtava tuotanto sekä Lucasin kunnianhimoiset visiot. Myös elokuvan kuvaus Norjan sääolosuhteissa tuottivat päänvaivaa. Elokuvan budjettikin oli kolminkertainen ensimmäiseen osaan verrattuna. Imperiumin vastaisku on huikea visuaalisesti sen ajan tekniikalla ja myös tuo paljon inhimillisiä ja koskettavia tekijöitä pintaan. Yksi tekijä Tähtien sota -elokuvien suosiolle lienee Lucasin mielikuvituksen lisäksi myös Harrison Fordin karismaattinen työskentely Han Solon roolissa.

4. SHREK 2

2004 (USA)
Ohjaus: Adrew Adamson, Kelly Asbury ja Conrad Vernon
Pääosissa: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, Julie Andrews, John Cleese, Rupert Everett ja Jennifer Saunders

Suurin syy Shrek 2:n paremmuuteen ensimmäiseen osaan verrattuna on lyhyesti sanottuna: Saapasjalkakissa. Zorromainen mutta silti kissan elkeet omaava Saapasjalkakissa on ehdottomasti kiinnostavin Shrek-hahmo. Antonio Banderasin seksikkään käheällä espanjalaisella korostuksella lohkaistut repliikit toi mielenkiintoista lisää tähän mehukkaaseen hahmoon, jota ei esiintynyt lainkaan Shrekin ensimmäisessä elokuvassa.

Shrekin ensimmäinenkään elokuvaosa ei ollut vain lasten animaatioelokuva, vaan tarjosi paljon myös aikuisille. Parodioita elokuvista, sarjoista sekä ilmiöistä. Shrek 2 vei parodiat ja viittaukset vieläkin pidemmälle ja onnistui yrityksissään. Shrek 2 menestyi myös ensimmäistä osaansa paremmin lippuluukuilla oli myös ensimmäinen jatko-osa, joka sai Oscar-ehdokkuuden paras animaatio -sarjasta.

3. YÖN RITARI (The Dark Knight)

2008 (USA, Englanti)
Ohjaus: Christopher Nolan
Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart, Michael Cain, Morgan Freeman, Gary Oldman, Maggie Gyllenhaal

Christopher Nolanin visio Batmanista oli monta astetta realistisempi ja synkempi, kuin mihin oli totuttu 90-luvun Batman elokuvista ja 60-luvun sarjasta. Yön ritari löi laudalta vielä ensimmäisen Nolanin Batman Filmatisoinnin Batman Beginsin. Syynä tähän on varmasti kiistatta Heath Ledger ja hänen näkemyksensä kieroutuneesta Jokerista. Ledgerin jokeri tuo vahvasti mieleen Frank Millerin ahdistavan inhorealistiset sarjakuvat, eteenkin Millerin vuonna 1986 julkaiseman Yön ritarin paluun (The Dark Knight Returns).

2. SUURET SETELIT (The Color of Money)

1986 (USA)
Ohjaus: Martin Scorsese
Pääosissa: Paul Newman, Tom Cruise

Ei välttämättä heti tulisi mieleen, että Suuret setelit on jatko-osaelokuva. Suuret setelit on itsenäinen, menestynyt kuvaus kahdesta taitavasta biljardin pelaajasta sekä huijauksesta. Elokuva on jatko-osa vuonna 1961 valmistuneelle Robert Rossen ohjaamalle Suurkaupungin hait (The Hustler) -elokuvalle, jossa siinäkin nähtiin Paul Newman Eddie Felsonin roolihahmossa.

Suuret setelit sekä Suurkaupungin hait pohjautuvat molemmat Walter Tevisin romaaneihin. Tosin Suuret setelit -elokuvan ohjaaja Martin Scorsese ei halunnut tehdä elokuvaansa suoraan pohjautuen Tevisin romaaniin, joten vapauksia otettiin suurella kädellä. Tarina kulkee aivan eri polkuja kuin kirja eikä vaikuta selkeästi minkään elokuvan jatko-osalta. Tämä on varmasti yksi suurimmista tekijöistä siihen, että Suuret setelit on menestynyt niin hyvin. Myös Newmanin ja Cruisen kemiat toimivat hyvin yhteen ja Newmanhan voitti tästä roolistaan myös oscarin. 

1. TERMINATOR 2 - TUOMION PÄIVÄ (Terminator 2: Judgment Day)

1991 (USA, Ranska)
Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Edward Furlong, Linda Hamilton, Robert Patrick

Ensimmäinen elokuva Terminator -elokuvasarjassa ei pahemmin erottunut 80-luvun räiskintä-tieteisfiktio -elokuvien joukosta. Elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja James Cameronin tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen pitäen sisällään romanttisen rakkaustarinankin. Elokuva ansaitsi jatko-osan, jolle tosin uhrattiin moninkertainen budjettikin ensimmäiseen osaan verrattuna. Ensimmäisen elokuvan budjetti oli kuusi ja puoli miljoonaa kun T2:sta tahkottiin 102 miljoonalla dollarilla. Ja rahaa kyllä tarvittiinkin, koska elokuva oli nerokkaasti rakennettu erikoistehosteiden varaan. Muotoaan muuttava uusi terminaattorimalli T-1000 olisi näyttänyt tökeröltä ilman kunnon erikoistehosteita. T2 voittikin neljä Oscaria ääni- ja visuaalisista efekteistä, maskeerauksesta sekä elokuvan äänistä.

T2 oli jo ilmestyessään klassikko, josta on riittänyt materiaalia viitteiksi moniin muihin elokuviin sekä sketseithin. Harvassa toimintaelokuvassa kaikki natsaa niin hyvin musiikista takaa-ajo kohtauksiin sekä pieniin yksityiskohtiin. T2 onnistuu myös herättämään erilaisia tunteita, mikä on minusta poikkeuksellista sci-fi -höystetylle toimintaelokuvalle. Elokuvassa ylläpidetään pientä toivonkipinää tulevasta, vaikka sen yleissävy on melankolinen ja synkkä. Ennen ilmestymistään elokuvan loppua muutettiin kun se oli näytetty koeyleisölle. Ensimmäinen versio lopusta oli liian imelä ja positiivinen, nyt loppu jättää mystisemmän tunteen kun tulevaisuus jätetään ikäänkuin auki. T2:sta on seurannut vielä kaksi muuta Terminator -elokuvaa, muttei vielä mikään ole yltänyt kakkososan rinnalle eikä yli.