Charmantti herra DiCaprio

KULTAHATTU - THE GREAT GATSBY * * * ½ 

2013 (Australia, USA)  

Kieli: englanti 

Ikäraja: 12  

Ohjaus: Baz Luhrman 

Käsikirjoitus: Baz Luhrman ja Craig Pierce pohjautuen F.Scott Fitzgeraldin samannimiseen, vuonna 1925 julkaistuun romaaniin

Tarina alkaa kun elokuvan kertojana toimiva Nick Carraway (Tobey Maguire) alkaa kertoa tarinaa suurmiehestä nimeltä Jay Gatsby (Leonardo DiCaprio). Nick saapuu keskilännestä New Yorkiin pörssimeklariksi ja asettuu asumaan Gatsbyn suuren kartanon naapuriin. Lahden toisella puolella asuu Nickin serkku Daisy Buchanan (Carey Mulligan) poolonpelaajamiehensä Tomin (Joel Edgerton) kanssa. Heidän seurassaan liikkuu myös Daisyn ystävätär Jordan Baker (Elizabeth Debicki), jonka kanssa Nick ystävystyy.

Perhe Buchanan ovat tunnetusti kovia juhlimaan ja viettämään pintaliitoelämää. Daisya vaivaa tomin suhde toiseen naiseen, autokorjaajan vaimoon Myrtle Wilsoniin (Isla Fisher) ja Daisylla itselään tuntuu olevan jokin yhteinen menneisyys kultahattu Gatsbyn kanssa. Gatsbyn menneisyys onkin kaikille suuri mysteeri ja hänestä liikkuu jos minkäkinlaisia huhuja.

Kävin katsomassa tämän elokuvan ennenkuin olin lukenut kirjan. Isäni mielestä Kultahattu kuuluu jokaisen yleissivistykseen ja hän lainasi minulle omansa, jotta lukisin sen. Mielenkiintoista oli kirjaa lukiessa kuinka yksi yhteen kirja ja elokuva kävivät. Tottakai elokuvassa oli Baz Luhrmanille omintakeinen visuaalinen ja kerronnallinen kädenjälki, mutta repliikit ja kaikki muukin tuntui noudattavan pilkuntarkasti kirjan tekstiä. Muutamia poikkeuksia toki mahtui mukaan hiusten väreissä ja ihmisten painoissa, kun esim. Myrtle Wilson oli kuvattu kirjassa pyyleväksi, kun elokuvassa häntä taas esitti sutjakka Isla Fisher.

Baz Luhrmanin Kultahattu on hänelle tyypillisesti hyvin visuaalinen. Alku on yhtä juhlaa, serpentiiniä ja shampanjaa nykyajan Rn'b:n rytmittäessä 20-luvun charleston-tanssia. Mutta alun visuaalinen suitsutus tuntui jatkuvan loputtomiin ja elokuva pääsi varsinaisesti käynnistymään vasta puolessa välissä.

Elokuvan alkupuoli on maanista juhlaa visuaalisin keinoin, johon myös äänimaailma tuo oman erikoisen lisänsä. Sulassa sovussa soivat Bachin Toccata Beyoncén, Jay-Z:n, Alicia Keysin, Kanye Westin, Frank Oceanin, Lana Del Rayn sekä Will i Amin kanssa. Elokuvan loppupuoli taas tuo herkempiä, seesteisempiä ja syvällisempiä aineksia pöytään.

Luhrmanin Gatsbyä on kritisoitu siitä, ettei se tuo esiin sitä 20-luvun jazz-henkeä, joka niin vahvasti kirjasta välittyy. Mielestäni nykyajan musiikin tuominen tähän elokuvaan oli nerokas veto. Siinä ei olisi mitään uutta, että välitettäisiin vain orjallisesti 20-luvun tunnelmia, kun kultahatusta on tehty jo niin monta elokuva-versiotakin. Rn'b musiikilla Baz Luhrman tuo tarinan vahvasti meidän aikaamme ja rinnastaa tuon maailman nousukiitoa meidän pinnalliseen aikaamme. Yhtymäkohtia kun on paljon.

F.Scott Fitzgeraldin romaani ilmestyi vuonna 1925, kolme vuotta ennen Wall Streetin pörssiromahdusta ja se tuntui olevan edellä aikaansa kun siinä kritisoitiin 20-luvun nousukiitoista, pinnallista ja sisällötöntä elämää. Romaania ei arvostettu juurikaan omalla ajallaan, vaan sen nerokkuus löydettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Nyt eletään myös nousukiitoista elämää monilta osin, vaikka taloudellinen taantuma ilmoitteleekin olemassaolostaan ja suuremmasta tulemisestaan. Silti ihmisten elämä tuntuu olevan pinnallisempaa kuin ikinä.

Elokuvassa oli myös vahvat roolisuoritukset. Leo DiCaprio tuntui olevan parhaassa roolissaan moniin vuosiin. Yhteistyö Baz Luhrmanin kanssa selvästi sopii hänelle. Viimeksi he ovat tehneet yhteistyötä vuoden -96 Romeo + Julia elokuvassa. Luhrman on saanut palautettua sen viattoman silmien tuikkeen ja tunteiden kirjon takaisin Leonardon kasvoille ja hän tuntui häikäisevän charmikkaalta roolissaan. Gatsbyn rooli antaa myös paljon hyvälle näyttelijälle kun tunteita pitää näyttää äärilaidasta toiseen.

Muutenkin Kultahatusta tuli väkevästi mieleen Luhrmanin Romeo ja Julia. Tarinassa oli paljon samankaltaisuutta, toki myös päinvastaisuutta, mutta Luhrmania tuntuu kiehtovan erilaiset, traagiset rakkaustarinat. Lisäksi kerronassa ja visuaalisuudessa oli myös yhtäläisyyksiä.

Oli myös virkistävää nähdä tässä elokuvassa näyttelijöitä jotka ovat suurelle yleiselle kovin tuntemattomia. Esim. Elizabeth Debicki salaperäisenä Jordan Bakerina on melko uusi kasvo ja toi elokuvaan tuoreen säväyksen. Myös Tom Buchanania näyttelevä Joel Edgerton ei ole minulle ennestään tuttu, vaikka miehen ansioluettelo tv-kasvona on jo parikymmenvuotinen. Edgerton teki vakuuttavaa jälkeä intohimoisena Tomina ja onnistui hyvin vangitsemaan katsojan huomion, vaikka ruudussa olisikin esiintynyt samanaikaisesti DiCaprio.

Ainoa pienoinen pettymys oli Toby Maguire kertoja Nickinä. Maguire kun on yhden ilmeen ja yhden, samanlaisen roolin näyttelijä. Maguiren olisi miellään vaihtanut johonkin toiseen näyttelijään. Vaikkakin tähän elokuvaan hänen tyylinsä sopikin verkkaisena, kaikkea tarkkailevana ja ihmettelevänä, lahjomattomana nuorena miehenä. Myös kemia toimi hyvin DiCaprion kanssa ja lukuisat yhteiset otokset tuntuivat vakuuttavilta. No, ovathan kaverukset hyviä ystäviä jo nuoruudestaan lähtien.

The Great Gatsby - Kultahattu on monista erilaisista aineksista koostuva keitto, josta päähämmentäjä Baz Luhrman on tehnyt omannäköisensä. Se on paikoin viihdyttävä ja paikoin tunnelmallinen kuvaus suuresta romaanista, mutta ei ihan onnistu 100 % olemaan molempia vaan jää hieman vaille. Silti se onnistuu olemaan mielenkiintoinen kuvaus hedonismista, materialismista ja kunnianhimosta, eikä sitä ole helppo unohtaa.