PIIN ELÄMÄ (Life of Pi) * * *
2012 (USA, Kiina)
Kieli: Englanti (osin myös tamil sekä ranska)
Ikäraja: 12
Ohjaus: Ang Lee
Käsikirjoitus: David Magee Yann Martelin romaanista
Elokuva pohjautuu Yann Martelin samannimiseen, vuonna 2001 julkaistuun bestselleriin. Elokuvan keskiössä on ranskalaisen uima-altaan mukaan nimetty intialaispoika Piscine Molitor Patel, lempinimeltään Pii. Pii on syvällisesti ajatteleva nuori mies, joka etsii kaikkeudesta vastauksia kysymyksiinsä sekä Jumalaa tai jumalia. Pii kasvaa hindulaisessa perheessä ja tutustuu muutamiin uskontonsa jumaliin, pitäen niitä vahvoina sarjakuvahahmoina. Teini-iässä Pii ottaa selvää myös kristinuskosta sekä islamilaisuudesta ja sekoittaa näistä kaikista oman maailmankatsomuksensa.
Eräänä päivänä Piin isä pakkaa perheensä laivaan matkustaakseen Kanadaan, koska laskeskelee, ettei perheen elinkeinona toimiva eläintarha tule kannattamaan enää kovin kauan. Mukaan isä pakkaa myös eläimet myydäkseen ne määränpäässä. Matkalla laiva osuu kuitenkin kovaan myrskyyn ja Pii pelastautuu haaksirikolta pelastusveneeseen yhdessä hyeenan, orangin, seepran ja Richard Parker -nimisen bengalin tiikerin kanssa. Alkaa taistelu luonnonvoimia vastaan varoen samalla samassa pelastusveneessä olevia petoeläimiä.
Elokuvassa Piin tarinaa kertoo nuorelle kirjailijalle jo keski-ikään ehtinyt Pii, joten on selvää, että Pii selviytyy haaksirikosta. Aikuista Piitä esittää loistava Irrfan Khan, joka on monille tuttu mm. Terapiassa-sarjan kolmannelta kaudelta, jossa hän esitti ahdistunutta intialaismies Sunilia. On hienoa, että Khan valittiin tähän rooliin, koska hänen kykynsä kertoa tarinaa ja eläytyä siihen pienillä eleillä ja tunteella on vertaansa vailla. Isoimman ja fyysisimmän roolin tekee kuitenkin Suraj Sharma merellä kamppailevana Piinä. Muut roolit jäävät hyvin pieniksi, koska tarina keskittyy n. 85 % tuohon kamppailuun. Mutta mm. Gérard Depardieu nähdään pienessä laivan kokin roolissa.
Elokuvan on ohjannut kauniista kuvauksistaan tunnettu Ang Lee, jonka aikaisempia töitä ovat mm. Hiipivä Tiikeri Piilotettu Lohikäärme sekä 1995 valmistunut Jane Austen filmatisointi Järki ja Tunteet. Piin elämää on hyvin visuaalinen ja kaunis elokuva. Monet sen kohtaukset on tehty satumaisen kauniisti ja se tarjoilee upean näköisiä kohtauksia, joihin antaa lisäpotkua elokuvateatterin iso valkokangas.
Elokuva alkaa myös mukaansatempaavasti ja hauskasti. Piin lapsuutta ja kommelluksia on mukava seurata ja elokuva vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kun laivan haaksirikko tapahtuu, tapahtuu myös elokuvan juonessa ja mielenkiintoisuudessa kääänne ja tarina alkaa vaikuttaa enemmän iltasadulta unettavuutensa vuoksi. Piin yksinäinen seilaaminen merellä ja kohtausten pitkittäminen tuntui tappavan tylsältä ja meinasin nukahtaa useaan otteeseen. En ole muutenkaan mikään katastrofi- tai eläinelokuvien ystävä, mutta tämän elokuvan tylsyys oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Eikä missään tapauksessa elokuvan pitkä keskiosio vastannut mukavasti eteenpäin nytkähtänyttä alkuosaa.
Elokuvan loppu olikin jotain aivan muuta kuin tylsä keskiosio. Se tarjoili yllättävän käänteen ja teki paketista loppujen lopuksi mielenkiintoisen ja syvällisen. Vaikka aluksi uskontojen tuominen tarinaan vaikutti lähinnä päälleliimatulta ja tarpeettomalta, toi lopun sanoma sille hieman pohjaa ja merkittävyyttä vaikka mitään ei katsojalle tuputettukaan. Elokuvan symboliikka oli nerokasta ja elokuvan sanomaa sekä tarinan yllättävyyttä jäi kyllä pohtimaan pitkäksi aikaa elokuvan katsomisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti